Mikä on yhteys liikesalaisuuksien viemisen ja 'Japanilaisen epäoikeudenmukaisen kilpailun estämislain' välillä?

Yrityksillä on valtava määrä tietoa, ja osa siitä, kuten tutkimus- ja kehitystyön tai myyntitoiminnan aikana syntyneet liikesalaisuudet, saattavat joutua väärin käsiin ja aiheuttaa merkittävää vahinkoa. Erityisen vakavia vahinkoja voi syntyä, jos työntekijä vie liikesalaisuuksia mukanaan lähtiessään yrityksestä ja vie ne kilpailevalle yritykselle tai käyttää niitä perustaessaan uuden yrityksen.

Tällaisissa tapauksissa voidaan ryhtyä siviili- ja rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin, mutta edellytyksenä on, että kyseinen tieto on ‘liikesalaisuus’ Japanin ‘epäoikeudenmukaisen kilpailun estämislain’ (Unfair Competition Prevention Act) mukaisesti.

Epäoikeudenmukaisen kilpailun estämislain 2 artikla
6 kohta Tässä laissa ‘liikesalaisuudella’ tarkoitetaan tuotantomenetelmiä, myyntimenetelmiä tai muita liiketoiminnassa hyödyllisiä teknisiä tai kaupallisia tietoja, jotka on pidetty salassa ja joita ei ole julkisesti tiedossa.

Jos tieto täyttää Japanin ‘epäoikeudenmukaisen kilpailun estämislain’ mukaisen ‘liikesalaisuuden’ kriteerit, sen väärinkäytöstä tai tietoisesta käytöstä, kun tieto on väärin hankittu, voidaan vaatia vahingonkorvausta.

Liikesalaisuuden kolme vaatimusta

Epäreilun kilpailun estämistä koskevan lain (japanilainen epäreilun kilpailun estämislaki) 2 artiklan 6 kohdan mukaan liikesalaisuus on yrityksen sisäistä tietoa, joka täyttää kolme vaatimusta, ja vain sellainen tieto voidaan luokitella liikesalaisuudeksi.

• Salassapito: Tietoa hallinnoidaan salaisuutena
• Hyödyllisyys: Tekninen tai liiketoiminnallinen tieto, joka on hyödyllinen tuotantomenetelmissä, myyntimenetelmissä tai muissa liiketoimintatoiminnoissa
• Tuntemattomuus: Tieto, joka ei ole yleisesti tunnettua

Kaikki yrityksen sisäinen tieto ei ole liikesalaisuutta. Vain tieto, joka täyttää nämä kolme vaatimusta, voidaan luokitella liikesalaisuudeksi. Tällöin asiakasrekisterit, uudet liiketoimintasuunnitelmat, hintatiedot, toimintaohjeet ja muut liiketoimintatiedot sekä tuotantomenetelmät, osaaminen, uudet aineistotiedot, suunnittelupiirustukset ja muut tekniset tiedot saavat lain suojan. Tietojen vieminen yrityksestä ei ole pelkästään yrityksen sisäisten sääntöjen rikkominen, vaan se on laiton teko, josta voidaan määrätä oikeudellisia seuraamuksia.

Vaikka tieto täyttäisi nämä kolme vaatimusta ja sitä pidettäisiin liikesalaisuutena, se voidaan estää tai siitä voidaan määrätä rikosoikeudellisia toimenpiteitä vain, jos tietoa on viety laittomasti tai jos joku on käyttänyt liikesalaisuutta tietäen, että se on viety laittomasti. Toisin sanoen, tieto on täytettävä “epäreilun kilpailun” tai “liikesalaisuuden loukkaamisen rikoksen” vaatimukset, jotka on määritelty laissa (Epäreilun kilpailun estämistä koskevan lain 2 artiklan 1 kohdan 4-10 alakohdat, lain 21 artiklan 1 ja 3 kohta).

Salaisuuden hallinnasta

Liikesalaisuudet ovat alun perin tietoa, eivätkä ne ole julkisia, kuten patenttioikeudet. Siksi ei ole helppoa päättää, onko tietty tieto lakisääteisesti suojattu liikesalaisuus. Salaisuuden hallinnan tarkoituksena on ottaa huomioon tämä liikesalaisuuden luonne ja selkeyttää yrityksen salaisuuden kohteet, jotta ne, jotka ovat kosketuksissa liikesalaisuuden kanssa, voivat välttää epämiellyttävät epäilykset jälkikäteen.

Jotta salaisuuden hallintavaatimus täyttyisi, ei riitä, että yritys subjektiivisesti pitää tietoa salaisena. On välttämätöntä, että yrityksen salaisuuden hallintatahto (halu hallita tiettyä tietoa salaisena) on selvästi ilmaistu työntekijöille, ja lopulta työntekijät voivat helposti tunnistaa tämän salaisuuden hallintatahdon (toisin sanoen, tunnistettavuus on taattu). Salaisuuden hallintatahdon ilmaiseminen kaupallisille kumppaneille voidaan periaatteessa ajatella samalla tavalla kuin työntekijöille.

Tätä varten ensimmäinen vaihtoehto on määritellä kohde salassapitosopimuksella. Monilla yrityksillä on salassapitosopimuksia, ja jos ne tehdään oikein, ne ovat tehokkaita. Kuitenkin, jos käytät huolettomasti internetissä yleisesti saatavilla olevia “NDA (salassapitosopimus) malleja” ja teet niistä, ne eivät välttämättä ole hyödyllisiä tarvittaessa.

“Salassapitosopimuksen esimerkki liiketoiminnan yhteistyön harkinnassa”, joka on “Viiteaineisto 2: Erilaisten sopimusten esimerkit” Japanin talous-, kauppa- ja teollisuusministeriön “Salaisen tiedon suojelun käsikirjassa”, joka käsittelee epäoikeudenmukaista kilpailun estämistä, saattaa olla hyödyllinen. Kuitenkin, “salassapitosopimus” on mielekäs vain, jos se on räätälöity yrityksen tarpeisiin.

Kun salainen tieto on paperimuodossa, on ajateltu, että työntekijöiden tunnistettavuus salaisuuden hallintatahtoon voidaan taata tekemällä järkevä erottelu yleisestä tiedosta tiedostojen käytön avulla ja merkitsemällä kyseinen asiakirja “erittäin salaiseksi”. Sen sijaan, että merkitsisit yksittäisen asiakirjan tai tiedoston salaiseksi, voit myös säilyttää ne lukittavassa kaapissa tai tallelokerossa, mikä on yksi tapa taata tunnistettavuus.

Kun salainen tieto on sähköisessä muodossa, seuraavat menetelmät voivat olla riittäviä salaisuuden hallintatoimenpiteitä salaisuuden hallinnan näkökulmasta:

• Liitä “erittäin salainen” -merkintä tallennusvälineeseen
• Lisää “erittäin salainen” sähköisen tiedoston tai kansion nimeen
• Lisää “erittäin salainen” sähköiseen tiedostoon niin, että se näkyy näytöllä, kun sähköinen tiedosto avataan (esimerkiksi lisää “erittäin salainen” dokumenttitiedoston otsikkoon)
• Aseta salasana, joka vaaditaan liikesalaisuuden sisältävän sähköisen tiedoston tai kansion tarkastelemiseen
• Jos tallennusvälineeseen ei voida liittää merkintää, liitä “erittäin salainen” -merkintä koteloon tai laatikkoon, jossa tallennusväline säilytetään

Huomaa, että vaikka käyttäisit ulkoista pilveä liikesalaisuuksien säilyttämiseen ja hallintaan, salaisuuden hallinta ei menetä salaisuuttaan, kunhan se on hallittu salaisuutena.

Hyödyllisyydestä

Tämä vaatimus keskittyy poissulkemaan lain suojaamasta tiedosta sellaisen tiedon, joka on vastoin hyvää tapaa ja järjestystä, kuten veronkiertotiedot tai haitallisten aineiden päästötiedot. Jotta “hyödyllisyys” voidaan tunnustaa, tiedon on oltava objektiivisesti arvioiden hyödyllistä liiketoiminnalle, ja tarkoituksena on suojata tietoa, jolla on laajassa merkityksessä kaupallista arvoa.

Tieto, joka täyttää salassapidon ja ei-julkisuuden vaatimukset, on yleensä hyödyllistä. Tämä ei rajoitu vain suoraan liiketoiminnassa käytettyyn tai hyödynnettyyn tietoon, vaan sisältää myös tiedon, jolla on epäsuoraa (potentiaalista) arvoa. Esimerkiksi, menneisyydessä epäonnistuneet tutkimustiedot voivat säästää tutkimus- ja kehityskustannuksia käyttämällä kyseistä tietoa, ja tuotteen vikatiedot ovat tärkeitä tietoja korkean tarkkuuden AI-teknologiaa hyödyntävän ohjelmiston kehittämisessä vikatuotteiden havaitsemiseksi. Tällainen niin sanottu negatiivinen tieto on myös hyödyllistä.

Epäjulkisuudesta

‘Epäjulkisuus’ tarkoittaa tilaa, jossa tietty liikesalaisuus ei ole yleisesti tunnettu tai sitä ei ole helppo saada selville. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tieto ei ole saatavilla julkaisuissa, joita voidaan kohtuullisesti pyrkiä hankkimaan, sitä ei voida helposti päätellä tai analysoida julkisista tiedoista tai yleisesti saatavilla olevista tuotteista jne., ja sitä ei yleisesti ottaen voida saada haltuun muualla kuin sen omistajan hallinnassa.

Huomautettakoon, että vaikka tieto olisi todellisuudessa julkaistu ulkomaisessa julkaisussa aiemmin, jos tämän tosiasian ei tiedetä olevan tiedossa sen hallinnointipaikassa ja sen hankkiminen vaatii merkittäviä aika- ja rahakustannuksia, epäjulkisuus voidaan silti hyväksyä. Tietenkin, jos kolmas osapuoli investoi nämä kustannukset hankkiakseen tai kehittääkseen kyseisen liikesalaisuuden ja julkaisee sen sen hallinnointipaikassa, jolloin se tulee ‘yleisesti tunnetuksi’, epäjulkisuus menetetään.

Lisäksi, vaikka tietyn tiedon palasia olisi julkaistu erilaisissa julkaisuissa ja jos nämä palaset kerätään, tieto, joka on lähellä liikesalaisuutta, voidaan uudelleenmuodostaa, se ei suoraan kiellä epäjulkisuutta. Tämä johtuu siitä, että jos on arvoa siinä, miten mitäkin tietoa yhdistetään, se voi olla liikesalaisuus.

Todellisia oikeudenkäyntiesimerkkejä

Miten todellisissa oikeudenkäynneissä on arvioitu salassapidon, hyödyllisyyden ja julkisuuden kolmea vaatimusta sekä “epäreilun kilpailun” ja “liikesalaisuuden loukkaamisen” vaatimuksia (Japanin epäreilun kilpailun estämislaki, artiklat 2.1.4-10, 21.1, 21.3)? Katsotaanpa joitakin todellisia oikeudenkäyntiesimerkkejä.

Esimerkiksi, naisille, joilla on jalkaongelmia (kuten hallux valgus, litteät jalat, syyliä, O-jalat, X-jalat, reumaattiset jalat, diabeettiset jalat, tunnottomat jalat jne.), suunnattuja mukavuuskenkiä myyvä yritys haastoi oikeuteen A-yrityksen, joka oli solminut valmistussopimuksen yrityksen kanssa ja joka oli väitetysti paljastanut epäasiallisesti yrityksen alkuperäisen puumallin B-yritykselle. Yritys vaati A-yritystä lopettamaan toimintansa ja maksamaan vahingonkorvauksia Japanin epäreilun kilpailun estämislain 2.1.7 artiklan perusteella.

A-yritys, joka oli saanut alkuperäisen puumallin yritykseltä, joka suunnittelee, suunnittelee ja tukkumyy naisten kenkiä, paljasti mallin epäasiallisesti B-yritykselle. Lisäksi he valmistivat kengän prototyypin perustuen puumalliin, joka oli saatu epäasiallisesti kopioimalla alkuperäinen puumalli ja jota oli edelleen muokattu. Tämän jälkeen he paljastivat sen jälleenmyyjille. Samaan aikaan, C, joka oli yrityksen työntekijä, suunnitteli itsenäistymistä ja ehdotti A-yritykselle kaupankäyntiä B-yrityksen kanssa. Yritys vaati A-yritystä lopettamaan puumallin käytön ja paljastamisen sekä maksamaan vahingonkorvauksia velvollisuuden laiminlyönnistä tai Japanin epäreilun kilpailun estämislain 4 artiklan perusteella.

Päätös salassapidosta

Tuomioistuin on tehnyt päätöksen salassapidosta seuraavasti:

・Kantaja oli tehnyt työsopimuksen vastaaja C:n kanssa, jossa oli kirjattu, että “emme missään olosuhteissa paljasta mitään liikesalaisuuksia tai muita yritykseenne liittyviä salaisuuksia, ei työsuhteen aikana eikä sen jälkeen”
・Työehtosopimuksessa oli määritelty “kielletyt toimet”, kuten “yrityksen tai asiakkaan liikesalaisuuksien tai muiden salassa pidettävien tietojen tai yrityksen tai asiakkaan hallussa olevien henkilötietojen käyttö muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseen, tai yrityksen tietojen tai yrityksen etujen vastaisten tietojen vuotaminen muille tai niiden käyttö yksityisiin tarkoituksiin (myös työsuhteen päättymisen jälkeen)”, “yrityksen laitteiden, ajoneuvojen, koneiden, välineiden tai muiden arvoesineiden tai tietojen käyttö ilman lupaa muuhun kuin työtehtäviin”
・Master-muotin, joka sisälsi samanlaisen suunnittelutiedon kuin alkuperäinen puumuotti, hallinnointi oli tiukkaa
・Kantajan yrityksessä työntekijöiden ei yleensä sallittu käsitellä master-muotteja tai alkuperäisiä puumuotteja

Tämän perusteella tuomioistuin totesi, että kyseinen suunnittelutieto oli hallinnoitu salaisuutena.

Hyödyllisyyden arviointi

Hyödyllisyyden osalta,

Tämän suunnittelutiedon osalta on selvää, että se on hyödyllinen mukavien kenkien valmistuksessa, joten voidaan sanoa, että tämä suunnittelutieto oli teknistä tietoa, joka oli hyödyllinen tuotantomenetelmissä ja muissa liiketoimintatoiminnoissa.

Tokion alioikeus, 9. helmikuuta 2017 (Gregoriaaninen kalenteri)

tunnustettiin.

Päätelmä ei-julkisuudesta

Ei-julkisuuden osalta, koska “kenkien nahka on joustavaa, joten markkinoilla olevista nahkakengistä ei voida luoda täysin samanmuotoista ja -kokoista puumuottia, jota käytettiin niiden valmistukseen, eikä saada niiden suunnittelutietoja”,

ei voida sanoa, että alkuperäisen puumuotin täysin samanmuotoista ja -kokoista puumuottia voitaisiin helposti luoda uudelleen, eikä ole nähtävissä, että tämän suunnittelutiedon voisi hankkia ilman erityistä vaivaa. Tästä syystä voidaan sanoa, että tämä suunnittelutieto ei ollut julkisesti tiedossa (ei-julkinen).

(Kuten edellä)

Koska tämä suunnittelutieto täyttää salassapidon, hyödyllisyyden ja ei-julkisuuden kolme vaatimusta, se katsottiin liikesalaisuudeksi (Japanin epäreilun kilpailun estämislaki, 2 artiklan 6 kohta).

Päätös epärehellisen kilpailun soveltuvuudesta

Lisäksi, syytettyjen toimien epärehellisen kilpailun soveltuvuuden osalta, syytetyt ovat vuosien ajan tehneet kauppaa kantajan kanssa, ja heidän toimintansa on merkittävästi pettänyt kantajan luottamuksen. Heillä oli tarkoitus hyötyä itse tekemällä kauppaa syytetyn C:n kanssa, joka on kantajan työntekijä ja yrittää tulla kantajan kilpailijaksi. Tästä syystä voidaan päätellä, että he tekivät edellä mainitut toimet saadakseen epärehellistä hyötyä. Siksi syytettyjen toimet kuuluvat Japanin epärehellisen kilpailun estämislain 2 artiklan 1 kohdan 7 alakohdan (liikesalaisuuden omistajalta saadun liikesalaisuuden käyttäminen tai paljastaminen epärehellisen hyödyn saamiseksi tai liikesalaisuuden omistajan vahingoittamiseksi) piiriin. Tuomioistuin määräsi puumallin paljastamisen kieltämisen, puumallin luovuttamisen kantajalle ja 3 635 640 jenin vahingonkorvauksen maksamisen.

Yhteenveto

Yritysten liikesalaisuuksien väärinkäyttö, luvaton käyttö ja luvaton paljastaminen voivat heikentää yritysten normaalia pyrkimystä ja kilpailujärjestystä, ja pahimmillaan vaikuttaa negatiivisesti koko Japanin innovaatioon. Liikesalaisuudet ovat yritysten kilpailukyvyn lähde, ja siksi on välttämätöntä, että yritykset hallitsevat liikesalaisuuksiaan tehokkaasti ja yrityksen todellista tilannetta vastaavalla tavalla.