E-urheilun pelaajasiirtojen rajoitukset ja oikeudelliset haasteet

Konsultointitapaukset ja peruslailliset näkemykset

Japanilaiselta e-urheilujoukkueen johtajalta on tullut kysely, jossa pyydetään tarkastelemaan sopimukseen perustuvia siirtorajoituksia, joiden tarkoituksena on estää pelaajien siirtyminen toisiin joukkueisiin.
Tässä asiassa on tiettyä järkevyyttä pelaajien kehityskustannusten suojelun näkökulmasta, mutta se vaatii huolellista harkintaa suhteessa Japanin perustuslaillisiin oikeuksiin ja kilpailulainsäädäntöön.

Siirtorajoituksia ympäröivä oikeudellinen ympäristö

Urheiluliiketoiminnan kehittyessä pelaajien siirtoihin liittyvät oikeudelliset kysymykset ovat tulleet entistä tärkeämmiksi.
Erityisesti e-urheilun alalla, jossa markkinat laajenevat nopeasti ja globalisoituvat, pelaajien siirtoihin liittyvien oikeudellisten säädösten merkitys on noussut esiin uutena haasteena.

Siirtorajoituksiin liittyvänä perusoikeudellisena kysymyksenä voidaan mainita yhteneväisyys perustuslaissa taatun ammatinvalinnan vapauden kanssa.
Japanin perustuslain (1947) 22 artiklan 1 momentti takaa kaikille kansalaisille ammatinvalinnan vapauden, ja tämä oikeus ulottuu myös urheilijoiden toimintaan.
Tästä syystä liian tiukat siirtorajoitukset voivat loukata tätä perustuslaillista oikeutta, ja niiden pätevyys voidaan kyseenalaistaa.

Sopimusoikeudelliset Huomiot

Kilpailukieltovelvoitteen Tarkastelu

Siirtojen rajoittamisen ongelmaa voidaan oikeudellisesti tarkastella kilpailukieltovelvoitteen näkökulmasta.
Tässä yhteydessä, oikeustapauksessa (Foseco Limited Japan -tapaus, Nara District Court, 23. lokakuuta Showa 45 (1970), Hanrei Jiho No. 624, s. 78) esitetään puitteet, joissa kilpailukieltovelvoitteen pätevyyttä arvioidaan kokonaisvaltaisesti seuraavien tekijöiden perusteella.

Ensinnäkin, rajoituksen asettamisen tarkoituksen oikeutusta tarkastellaan.
e-urheilujoukkueiden pelaajakehitykseen tekemien investointien suojaaminen voidaan katsoa olevan tietyssä määrin oikeutettua.
Kuitenkin, jos rajoitus perustuu pelkästään kilpailun rajoittamiseen, se arvioidaan oikeutuksen puutteelliseksi.

Toiseksi, kohteena olevan pelaajan asema ja rooli otetaan huomioon.
Huipputason pelaajiin kohdistuvat tietyt rajoitukset ja kehitysvaiheessa oleviin pelaajiin kohdistuvat rajoitukset voivat johtaa erilaisiin kohtuullisuusarvioihin.

Kolmanneksi, kilpailukieltovelvoitteen laajuuden kohtuullisuutta tarkastellaan.
Ajanjakso, maantieteellinen alue ja kilpailun muoto tarkastellaan suhteessa tarkoitukseen, jotta ne eivät ole liiallisesti laajoja.

Neljänneksi, rajoitukseen liittyvien korvaavien toimenpiteiden olemassaolo ja riittävyys otetaan huomioon.
Asianmukaisen palkkion tai kehitysmahdollisuuksien tarjoaminen, kuten pelaajille annettavat konkreettiset edut, ovat tärkeitä.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut tekijät, jos rajoitus ylittää kohtuullisen rajan, se katsotaan olevan julkisen järjestyksen ja hyvien tapojen vastainen (Japanin siviililain 90 §) ja siten mitätön.

Sopimuksen Irtisanomismahdollisuus

Sopimuksen muoto vaikuttaa pelaajan mahdollisuuteen irtisanoa sopimus.
Jos sopimus on työsopimus, Japanin siviililain 627 §:n 1 momentin mukaan, jos sopimus on toistaiseksi voimassa oleva, pelaaja voi irtisanoa sopimuksen kahden viikon kuluttua irtisanomisilmoituksesta.

Vaikka sopimus olisi määräaikainen, jos pelaaja katsotaan Japanin työlainsäädännön mukaiseksi “työntekijäksi”, saman lain 14 §:n 1 momentin mukaan yli kolmen vuoden sopimukset ovat kiellettyjä, ja lisäksi saman lain 137 §:n mukaan pelaajalla on oikeus irtisanoutua milloin tahansa vuoden kuluttua sopimuskauden alusta.

Vaikka sopimus ei olisi työsopimus, oikeuskäytännön mukaan sopimuksen irtisanominen voi olla mahdollista seuraavissa tapauksissa.

Tokion käräjäoikeuden päätöksessä 18. heinäkuuta Heisei 13 (2001), Hanrei Jiho No. 1788, s. 64, irtisanominen on sallittu pakottavien syiden perusteella.
Lisäksi Tokion käräjäoikeuden päätöksessä 13. kesäkuuta Heisei 12 (2000), Hanrei Taimuzu No. 1092, s. 199, irtisanominen on sallittu analogisesti Japanin siviililain 651 §:n 1 momentin nojalla, kun kyseessä on toimeksiantosopimus tai vastaava nimettömäksi jäävä sopimus.
Lisäksi Tokion korkein oikeus on 25. tammikuuta Heisei 29 (2017), Hanrei Jiho No. 2355, s. 13, sallinut irtisanomisen, kun osapuolten välinen luottamussuhde on rikkoutunut.

Yksityiskohtainen analyysi kilpailulain näkökulmasta

Globaalit sääntelysuuntaukset

e-urheilun erityispiirteenä on sen globaali toiminta.
Tämän vuoksi eri maiden kilpailulakien suhde on tärkeä huomioon otettava tekijä.

Euroopassa Bosman-tuomio (Union Royale Belge des Societes de Football Association v. Jean-Marc Bosman (Case C-415/93) (1995)) on merkittävä ennakkotapaus.
Tässä tuomiossa selvennettiin, että pelaajien siirtojen vapaus EU:n sisällä on suojattu EU-lainsäädännön työntekijöiden liikkuvuuden vapauden näkökulmasta.

Lisäksi Euroopan komission joulukuussa 2017 tekemä päätös kansainvälisestä luisteluliitosta on huomionarvoinen, sillä se selvensi kilpailulain sovellettavuutta urheilujärjestöjen asettamiin pelaajien toimintarajoituksiin.
Tämä päätös antaa tärkeitä viitteitä myös e-urheilun alalla pelaajien toimintarajoituksista.

Yhdysvalloissa on kertynyt antitrustilain mukaisia päätöksiä, kuten Macky v. National Football League -tuomio (543 F.2d 606 (8th Cir.1976)), jotka koskevat ammattilaisurheilussa pelaajien siirtorajoituksia.
Nämä ennakkotapaukset tarjoavat tärkeitä ohjeita siitä, missä määrin siirtorajoitukset ovat kilpailulain mukaisia.

Kilpailulain arviointi Japanissa

Myös Japanissa, helmikuun 15. päivänä 2018 julkistetussa Japanin reilun kaupan komission “Raportissa henkilöstöstä ja kilpailupolitiikasta” on huomautettu, että urheilijoiden siirtorajoitukset voivat muodostaa ongelman Japanin kilpailulain (独占禁止法) näkökulmasta.

Samassa raportissa on esitetty seuraavat tekijät siirtorajoitusten asianmukaisuuden arvioimiseksi.

Ensinnäkin, rajoitusten sisällön ja keston on oltava kohtuullisia suhteessa tavoitteeseen.
Erityisesti rajoitukset, jotka käytännössä tekevät tulevista siirroista tai työpaikan vaihdosta mahdottomia, arvioidaan erittäin haitallisiksi.

Toiseksi, pelaajille tarjottavien korvaustoimenpiteiden olemassaolo ja taso otetaan huomioon.
On tärkeää arvioida, tarjotaanko rajoitusten vastineeksi riittäviä korvauksia.

Kolmanneksi, arvioidaan, onko rajoitusten asettamisen yhteydessä käyty riittävästi neuvotteluja pelaajien kanssa.

Neljänneksi, otetaan huomioon, onko muita pelaajia kohdeltu syrjivästi vertailussa.

Käytännön Toimintaohjeet

Edellä esitetyn oikeudellisen analyysin perusteella, kun e-urheilujoukkue asettaa siirtorajoituksia pelaajasopimuksiin, on tärkeää kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin.

Ensinnäkin, on tärkeää selventää siirtorajoituksen tarkoitus ja rajoittaa se vain välttämättömään minimiin tavoitteen saavuttamiseksi.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että rajoitusten kesto ja maantieteellinen alue on rajattava kohtuullisiin rajoihin, jotta pelaajan urakehitystä ei haitata liikaa.

Seuraavaksi, on tarpeen tarjota asianmukaisia korvaustoimenpiteitä siirtorajoituksille.
Tämä ei sisällä ainoastaan rahallista korvausta, vaan myös mahdollisuuksia, jotka edistävät pelaajan taitojen kehittämistä ja urakehitystä.

Lisäksi, kun asetetaan sopimuslausekkeita siirtorajoituksista, on tärkeää käydä perusteellisia neuvotteluja pelaajan kanssa ja luoda molemminpuolinen ymmärrys sisällöstä.
Yksipuolinen rajoitusten asettaminen voi lisätä myöhempien riitojen riskiä.

On myös tärkeää tarkistaa sopimuksen sisältö säännöllisesti ja ylläpitää sekä vahvistaa luottamussuhdetta pelaajan kanssa.
Erityisesti e-urheilualan nopean kehityksen myötä tapahtuvien ympäristömuutosten vuoksi on tärkeää olla joustava sopimuksen sisällön mukauttamisessa.

Yhteenveto

e-urheilijoiden siirtorajoituksia koskevat kysymykset vaativat tarkastelua useista oikeudellisista näkökulmista, kuten perustuslaillisten oikeuksien turvaamisesta, sopimuslaista ja kilpailulaista.
Erityisesti, kun otetaan huomioon e-urheilun globaali luonne, on tärkeää kiinnittää huomiota kansainvälisten sääntelyjen kehitykseen.

Siirtorajoituksia asetettaessa on tärkeää löytää oikea tasapaino joukkueen oikeutettujen etujen suojelun ja pelaajien oikeuksien turvaamisen välillä.
Liialliset rajoitukset eivät ainoastaan aiheuta oikeudellisia riskejä, vaan voivat myös johtaa pelaajien motivaation laskuun ja joukkueen kilpailukyvyn heikkenemiseen.

e-urheilualan kehittyessä siirtorajoituksiin liittyvät oikeudelliset kysymykset tulevat todennäköisesti entistä tärkeämmiksi.
Jokaisen joukkueen on pyrittävä hallitsemaan oikeudellisia riskejä asianmukaisesti ja rakentamaan hyvät suhteet pelaajiin.