Japanin yhtiölain mukainen apportti-investointi: Kattava opas pääoman muodostamiseen perustamisvaiheessa

Yrityksen perustamisessa pääoman valmistelu on yksi tärkeimmistä vaiheista. Yleensä pääoma maksetaan rahana, mutta Japanin yhtiölain (Companies Act) mukaan myös muun omaisuuden, toisin sanoen ‘luonnossa’ suoritettavat sijoitukset ovat sallittuja. Tätä järjestelmää kutsutaan ‘luonnossa suoritetuksi sijoitukseksi’. Luonnossa suoritettu sijoitus on erittäin joustava ja arvokas keino, joka mahdollistaa yrityksen perustamisen hyödyntämällä omaisuutta, kuten kiinteistöjä, ajoneuvoja ja immateriaalioikeuksia, vaikka käteistä ei olisikaan riittävästi saatavilla. Kuitenkin tämän mukavuuden takana on tiukkoja laillisia säännöksiä, jotka suojelevat yrityksen taloudellista perustaa. Näiden säännösten ytimessä on ‘pääoman riittävyyden periaate’. Tämä periaate takaa, että yrityksen pääoma koostuu nimellisarvon sijaan todellisesta omaisuudesta, joka vastaa sen arvoa, suojellen siten yrityksen velkojia ja tulevia sijoittajia. Rahallisen arvon määrittäminen on selkeää, mutta luonnossa suoritettavan omaisuuden arvo on subjektiivinen ja aina liioittelun riskin alainen. Tämä riski on perustava syy siihen, miksi Japanin yhtiölaki asettaa luonnossa suoritetuille sijoituksille yksityiskohtaiset ja tiukat menettelyt. Tässä artikkelissa käsitellään kattavasti luonnossa suoritetun sijoituksen peruskäsitteitä, Japanin yhtiölain määrittelemiä tiukkoja arvonmääritysmenettelyjä, käytännöllisiä poikkeuksia sekä vakavia laillisia seuraamuksia, jotka voivat syntyä, jos sääntöjä ei noudateta.
Käteisettömän sijoituksen peruskäsitteet ja pääoman vahvistamisen periaate Japanissa
Käteisettömällä sijoituksella tarkoitetaan toimintaa, jossa yhtiön perustajat sijoittavat rahojen sijaan kiinteistöjä, ajoneuvoja, arvopapereita, immateriaalioikeuksia ja muita ei-rahan muotoisia varoja yhtiöön perustamisen yhteydessä ja saavat vastineeksi osakkeita. Tämä järjestelmä on erityisen hyödyllinen yrittäjille, koska se mahdollistaa liiketoiminnan kannalta välttämättömien varojen suoran sisällyttämisen pääomaan.
Japanin yhtiölain perustana on “pääoman vahvistamisen periaate”, joka on perustavanlaatuinen ajattelutapa. Tämä periaate perustuu vaatimukseen, että yhtiön pääoma on yhtiön luottamuksen perusta ja sen tulee toimia vähimmäistakauksena velkojille. Siksi on välttämätöntä, että yhtiöjärjestyksessä ilmoitettua pääomaa vastaava omaisuus todella sijoitetaan yhtiöön ja sitä ylläpidetään. Rahallisen sijoituksen tapauksessa sen arvo on selvästi nähtävissä, ja tämän periaatteen noudattamisen varmistaminen on helppoa. Käteisettömän sijoituksen tapauksessa sijoitettavan omaisuuden arvon arviointi on luonteeltaan subjektiivista ja sisältää yliarvostuksen riskin. Esimerkiksi, jos laitteiston todellinen arvo on miljoona jeniä, mutta se sijoitetaan kymmenen miljoonan jenin arvoisena, yhtiön pääoma ilmoitetaan olevan kymmenen miljoonaa jeniä, vaikka sen todellinen arvo on huomattavasti alhaisempi. Tällainen “näennäinen pääoma” voi heikentää yhtiön taloudellista perustaa ja aiheuttaa odottamatonta vahinkoa velkojille, jotka ovat luottaneet siihen tehdessään kauppoja.
Juuri tämä yliarvostuksen riski, joka uhkaa pääoman vahvistamisen periaatetta, on keskeinen syy siihen, miksi Japanin yhtiölaki asettaa käteisettömälle sijoitukselle tiukat säännöt. Laki on luonut joukon tarkkoja menettelyllisiä suojatoimenpiteitä potentiaalisen väärinkäytön estämiseksi, mukaan lukien yksityiskohtaiset kirjausvelvoitteet yhtiöjärjestykseen, objektiiviset arvonmääritysmenettelyt ja tiukat lailliset vastuut yliarvostuksen tapauksessa. Seuraavassa tarkemmin käsiteltävät säännökset voidaan ymmärtää loogisina seurauksina tämän pääoman vahvistamisen periaatteen käytännön varmistamiseksi.
Japanissa käytettävien aineettomien sijoitusten kohteena olevat varat
Aineettomina sijoituksina käytettävien varojen on täytettävä kaksi perusvaatimusta lain mukaan. Ensinnäkin varojen on oltava siirrettävissä (siirrettävyys) ja toiseksi, niiden on oltava kirjattavissa yrityksen taseeseen varoina. Tämä tarkoittaa, että sijoitetun omaisuuden on oltava selkeästi tunnistettavissa yrityksen varoina ja tarvittaessa muutettavissa rahaksi.
Esimerkkejä nämä vaatimukset täyttävistä varoista ovat seuraavat:
- Aineelliset kiinteät varat: kiinteistöt kuten maat ja rakennukset, ajoneuvot, koneet ja laitteet, toimistolaitteet kuten tietokoneet ja palvelimet.
- Aineettomat kiinteät varat: immateriaalioikeudet kuten patentit, tavaramerkit ja tekijänoikeudet sekä liikearvo (goodwill).
- Muut varat: markkinoilla käytävät kaupat kuten pörssiosakkeet, myyntitarkoituksessa olevat tuotteet, valmistuksessa käytettävät raaka-aineet.
Toisaalta varat, jotka eivät täytä näitä vaatimuksia, eivät kelpaa aineettomiksi sijoituksiksi. Esimerkiksi henkilön työpanos tai erikoistuneet palvelut (työsuoritukset) tai henkilön luottokelpoisuus eivät ole siirrettävissä olevia varoja, joita voidaan kirjata taseeseen, eivätkä siten sovellu aineettomiksi sijoituksiksi.
Yhtiöoikeuden sääntely Japanissa: Erityiskäsittelyä vaativat muut kuin rahalliset sijoitukset
Muut kuin rahalliset sijoitukset sisältävät riskejä, jotka voivat heikentää yhtiön pääoman riittävyyttä, minkä vuoksi Japanin yhtiölaki käsittelee niitä erityisenä ‘erityiskäsittelyä vaativana perustamistoimenpiteenä’. Tämä on oikeudellinen termi, joka viittaa toimenpiteisiin, jotka vaativat erityistä huolellisuutta yhtiön perustamisprosessissa, koska perustajien harkinnanvaraiset päätökset voivat vaarantaa yhtiön taloudellisen perustan.
Tämän sääntelyn ytimen muodostaa perussääntöön kirjaamisen velvollisuus. Japanin yhtiölain (Companies Act of Japan) 28. pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan, muun kuin rahallisen sijoituksen seuraavat tiedot on kirjattava yhtiön perussääntöön, jotta sijoituksella olisi oikeusvaikutuksia:
- Rahallisen sijoituksen tekijän nimi tai toiminimi
- Sijoitettava omaisuus ja sen arvo
- Kyseiselle sijoittajalle allokoidut perustamisvaiheessa annettavien osakkeiden määrä (ja laji)
Perussääntöön kirjaaminen ei ole pelkkä muodollinen menettely. Se on ehdoton vaatimus, jolla on voimakkaita oikeudellisia seurauksia: ‘ilman sitä ei synny oikeusvaikutuksia’. Tämän säännöksen ansiosta muun kuin rahallisen sijoituksen yksityiskohdat vahvistetaan yhtiön perustamisvaiheessa ja ne tulevat julkisesti ilmoitetuiksi. Tämä julkinen tieto toimii myöhemmin arvon määrityksen ja vastuun peräänkuuluttamisen oikeudellisena perustana, varmistaen läpinäkyvyyden kaikille sidosryhmille. Tämä estää perustajia myöhemmin väittämästä eri arvoa tai tekemästä epävirallisia muun kuin rahallisia sijoituksia, ja institutionaalisesti turvaa pääoman riittävyyden periaatetta.
Arvonmäärityksen menettely: Periaatteessa tarkastusvaltuutetun tutkimus
Japanin yhtiölain mukaisesti, kun yhtiöön tehdään aineellinen sijoitus, on välttämätöntä varmistaa sijoitettavan omaisuuden arvon objektiivisuus. Tämä periaatteellinen menettely edellyttää, että tuomioistuin nimittää tarkastusvaltuutetun suorittamaan tutkimuksen. Japanin yhtiölain (Companies Act of Japan) 33. pykälän 1. momentin mukaan, jos yhtiöjärjestyksessä on määräyksiä aineellisesta sijoituksesta tai muista epätavallisista perustamiseen liittyvistä asioista, perustajien on viipymättä haettava tuomioistuimelta tarkastusvaltuutetun nimittämistä.
Menettelyssä perustajat tekevät ensin hakemuksen toimivaltaiselle tuomioistuimelle, joka nimittää puolueettoman kolmannen osapuolen (yleensä asianajajan) tarkastusvaltuutetuksi. Nimetty tarkastusvaltuutettu suorittaa perusteellisen tutkimuksen siitä, onko sijoitettavan omaisuuden arvo yhtiöjärjestyksessä mainittuun arvoon nähden asianmukainen, ja esittää tuloksensa raporttina tuomioistuimelle. Vaikka tämä prosessi on erinomainen arvioinnin objektiivisuuden maksimoimisessa, se tuo mukanaan myös käytännön haasteita, kuten merkittävän ajan ja kustannusten tarpeen. Tämän vuoksi erityisesti nopeaa perustamista vaativille startupeille ja pk-yrityksille tämä periaatteellinen menettely ei usein ole realistinen vaihtoehto, mikä korostaa seuraavassa kuvattavan poikkeussäännön tärkeyttä.
Poikkeukset tarkastusvaliokunnan tutkimuksessa Japanissa
Japanin yhtiölaki (Companies Act) tunnistaa, että tarkastusvaliokunnan tutkimus voi olla merkittävä taakka yrityksille, jotka pyrkivät perustamiseen, ja on siksi luonut tärkeitä poikkeuksia, jotka tasapainottavat pääoman suojelun vaatimuksia ja perustamismenettelyjen sujuvoittamista. Japanin yhtiölain (Companies Act) 33. pykälän 10. momentissa määritellyt nämä poikkeukset ovat käytännössä tärkeä reitti, kun suoritetaan aineellista sijoitusta.
Ensimmäinen poikkeus koskee pieniä omaisuuseriä. Japanin yhtiölain (Companies Act) 33. pykälän 10. momentin 1. kohdan mukaan, jos yhtiöjärjestyksessä mainittujen aineellisten sijoitusten kokonaisarvo on alle 5 miljoonaa jeniä, tarkastusvaliokunnan tutkimusta ei tarvita. Tämä säännös on suunnattu edistämään pienten ja keskisuurten yritysten perustamista ja on käytännössä yleisimmin käytetty poikkeus.
Toinen poikkeus koskee markkinahintaisia arvopapereita. Japanin yhtiölain (Companies Act) 33. pykälän 10. momentin 2. kohdan mukaan, jos aineellisen sijoituksen kohteena olevat arvopaperit käydään kauppaa julkisilla markkinoilla ja niiden yhtiöjärjestyksessä mainittu arvo ei ylitä objektiivista markkinahintaa, tarkastusvaliokunnan tutkimusta ei vaadita. Tämä perustuu järkevään päätökseen, että markkinat itsessään tarjoavat luotettavan ja objektiivisen arvostuksen, joten erillistä tutkimusta ei tarvita.
Kolmas poikkeus on asiantuntijoiden todistus. Japanin yhtiölain (Companies Act) 33. pykälän 10. momentin 3. kohdan mukaan, jos asianajaja, hyväksytty kirjanpitäjä tai veroneuvoja kaltaiset pätevät ammattilaiset todistavat, että yhtiöjärjestyksessä mainittu arvo on asianmukainen, tarkastusvaliokunnan tutkimusta voidaan jättää tekemättä. On kuitenkin huomattava, että jos sijoitettava omaisuus on kiinteistö, tarvitaan näiden asiantuntijoiden todistuksen lisäksi myös kiinteistönarvioijan arviointi.
Näiden vaihtoehtojen ymmärtäminen on erittäin tärkeää, kun harkitaan aineellista sijoitusta. Alla oleva taulukko vertailee kunkin menettelyn yleiskatsausta ja ominaisuuksia.
Menettelyn tyyppi | Yleiskatsaus | Soveltamisehdot | Pääominaisuudet |
Periaate: Tarkastusvaliokunnan tutkimus | Tuomioistuimen nimittämä tarkastusvaliokunta tutkii omaisuuden arvon. | Kaikki aineelliset sijoitukset, jotka eivät kuulu poikkeuksiin. | Menettely on tiukka ja vaatii aikaa sekä kustannuksia, mutta tarjoaa korkeimman objektiivisuuden. |
Ensimmäinen poikkeus: Alle 5 miljoonaa jeniä | Tarkastusvaliokunnan tutkimusta ei tarvita. | Yhtiöjärjestyksessä mainittujen aineellisten sijoitusten kokonaisarvo on alle 5 miljoonaa jeniä. | Yksinkertaisin ja helpoimmin käytettävä poikkeus. Perustamisvaiheen hallituksen tutkimus on tarpeen. |
Toinen poikkeus: Markkinahintaiset arvopaperit | Tarkastusvaliokunnan tutkimusta ei tarvita. | Markkinahintaisia arvopapereita sijoitetaan niiden markkinahinnan alapuolella. | Arvostuksen objektiivisuus on taattu, joten menettely on yksinkertaistettu. |
Kolmas poikkeus: Asiantuntijoiden todistus | Asianajajat, hyväksytyt kirjanpitäjät, veroneuvojat jne. todistavat arvon asianmukaisuuden. | Omaisuuden arvo ylittää 5 miljoonaa jeniä ja asiantuntijan todistus on saatu (kiinteistöille vaaditaan myös kiinteistönarvioijan arviointi). | Tarkastusvaliokunnan tutkimusta voidaan välttää, mutta asiantuntijan palkkioita syntyy. Todistajalla voi olla myös vastuuta. |
Aineettoman pääoman sijoituksen täytäntöönpano ja tarvittavat asiakirjat Japanissa
Aineettoman pääoman sijoituksen menettelyjen oikeudellisen pätevyyden varmistamiseksi Japanissa on välttämätöntä laatia sarja todistusasiakirjoja huolellisesti ja toimittaa ne rekisteröintihakemuksen yhteydessä. Nämä asiakirjat kantavat kukin erityistä oikeudellista roolia, ja mikäli niissä on puutteita, ei ainoastaan rekisteröintiä voida hyväksyä, vaan ne voivat myös aiheuttaa tulevaisuudessa riitoja.
Ensinnäkin, vaikka tarkastusvaltuutetun suorittama tutkimus olisi vapautettu, perustamisvaiheessa olevan yhtiön hallituksen jäsenillä on velvollisuus itse tutkia perustamisprosessi Japanin yhtiölain (2005) 46. pykälän mukaisesti. Tähän tutkimukseen sisältyy varmistus siitä, että aineettoman pääoman sijoitus on todella suoritettu ja että omaisuuden arvo vastaa yhtiöjärjestyksessä mainittua. Tutkimuksen tulokset koostetaan “tutkimusraportiksi”, jonka perustamisvaiheessa olevan yhtiön hallituksen jäsenet allekirjoittavat tai sinetöivät.
Seuraavaksi, “omaisuuden siirtoasiakirja” on laillinen todiste siitä, että sijoittaja on siirtänyt yhtiöjärjestyksessä mainitun omaisuuden omistusoikeuden perustettavana olevaan yhtiöön. Tämä asiakirja toimii todisteena siitä, että aineettoman pääoman “maksu” on suoritettu. Vaikka laissa ei määritellä tarkkaa muotoa, on tärkeää selkeästi kirjata kuka siirsi minkä omaisuuden ja milloin.
Lopuksi, perustamisvaiheessa olevan yhtiön edustajahallituksen jäsenen laatima asiakirja on “pääoman määrän kirjaamista koskeva todistus”. Tämä todistus vahvistaa, että rahallisen sijoituksen maksut ja aineettoman pääoman sijoituksena saadun omaisuuden arvo on yhdistetty, ja Japanin yhtiölain sekä yhtiön tilinpäätössääntöjen mukaisesti pääoman määrä on kirjattu oikein. Tämä asiakirja on välttämätön liite yhtiön perustamisrekisteröintiä haettaessa oikeusministeriöön, ja se on lopullinen asiakirja, joka vahvistaa virallisesti yhtiön pääomarakenteen.
Arvonkorvausvastuu Japanissa: Yliarvostuksen riskit ja oikeudelliset seuraukset
Yksi suurimmista riskeistä, kun sijoitetaan omaisuutta yritykseen, on omaisuuden yliarvostus, ja Japanin yhtiölaki (Companies Act of Japan) asettaa tähän tiukan vastuujärjestelmän. Tämän ytimessä on Japanin yhtiölain 52. pykälässä määritelty “arvonkorvausvastuu”. Tämän säännöksen mukaan, jos yrityksen perustamishetkellä sijoitetun omaisuuden todellinen arvo on “merkittävästi alhaisempi” kuin yhtiöjärjestyksessä ilmoitettu arvo, perustajajäsenillä ja perustamishetken hallituksen jäsenillä on solidaarinen velvollisuus maksaa puuttuva summa yhtiölle.
Vastuun luonne vaihtelee sen mukaan, kuka on osallisena. Yliarvostetun omaisuuden todellisuudessa sijoittaneelle perustajajäsenelle vastuu on “tuottamuksesta riippumaton vastuu”, mikä tarkoittaa, että vaikka toiminta olisi tehty hyvässä uskossa, vastuusta ei voi välttyä, jos lopputuloksena arvo on puutteellinen. Toisaalta, jos muut perustajajäsenet tai perustamishetken hallituksen jäsenet eivät ole sijoittaneet kyseistä omaisuutta, he voivat välttyä vastuulta todistamalla, etteivät he ole laiminlyöneet huolellisuusvelvoitettaan (tuottamuksettomuus) tehtäviensä hoidossa. Tämä on “tuottamusvastuu”.
Lisäksi Japanin yhtiölain 52. pykälän kolmannessa momentissa määrätään, että arvon asianmukaisuuden todistaneet asiantuntijat (kuten asianajajat ja tilintarkastajat) ovat periaatteessa solidaarisesti vastuussa puuttuvan summan korvaamisesta yhdessä perustajajäsenten kanssa. Kuitenkin, jos nämä asiantuntijat voivat todistaa, etteivät he ole laiminlyöneet huolellisuusvelvoitettaan todistusta suorittaessaan, he voivat välttyä vastuulta.
Aiemmat oikeustapaukset tarjoavat tärkeitä vihjeitä tämän vastuun soveltamisalasta. Esimerkiksi Niigatan alioikeuden 26. joulukuuta 1977 antamassa tuomiossa todettiin, että vaikka perustajajäsenen laiminlyönti tunnustettiin, yhtiön konkurssin suora syy oli liialliset investoinnit laitteistoon, eikä yliarvostetun omaisuuden sijoittamisella ollut asianmukaista syy-yhteyttä, joten vahingonkorvausvaatimus hylättiin. Tämä osoittaa, että vastuun syntyminen edellyttää paitsi arvon puutetta, myös todisteita siitä, että tämä on aiheuttanut vahinkoa yhtiölle. Lisäksi Osakan korkeimman oikeuden 19. helmikuuta 2016 antama tuomio koski tapausta, jossa asianajajan vastuuta kyseenalaistettiin epäasianmukaisen arvon todistamisen vuoksi, mikä korostaa asiantuntijoiden suurta riskiä ottaessaan vastaan tällaisen todistustyön ja korkean huolellisuusvelvoitteen merkitystä heidän tehtävissään.
Käytännön edut ja huomioitavat seikat
Japanin käytännön osakeyhtiölain mukainen apporttiomaisuuden sijoitusjärjestelmä voi tarjota merkittäviä etuja, kun sitä käytetään oikein, mutta samalla se vaatii huolellista harkintaa ja sisältää useita huomioon otettavia seikkoja.
Keskeisimpänä etuna on ensinnäkin se, että vaikka käteistä ei olisi riittävästi saatavilla, yhtiö voidaan perustaa hyödyntämällä olemassa olevaa omaisuutta. Toiseksi, apporttiomaisuuden avulla voidaan suurentaa yhtiön pääoman määrää, mikä voi parantaa yhtiön luottokelpoisuutta pankkien lainanannossa ja kauppasuhteissa. Kolmanneksi, jos sijoitettu omaisuus on poistokelpoista, se voidaan kirjata yhtiöverotuksessa kuluksi, mikä voi johtaa pitkän aikavälin verosäästöihin.
Toisaalta huomioon otettavia seikkoja on useita. Ensimmäisenä mainittakoon menettelyn monimutkaisuus. Rahalliseen sijoitukseen verrattuna apporttiomaisuuden sijoittaminen vaatii monimutkaisia toimenpiteitä, kuten yhtiöjärjestyksen kirjaukset, arvonmäärityksen ja erilaisten todistusten laatimisen, jotka edellyttävät asiantuntemusta ja vievät aikaa sekä vaivaa. Toiseksi on pohdittava pääoman likviditeettiä. Jos pääoma koostuu suurelta osin apporttiomaisuudesta, yrityksen toiminnan kannalta välttämättömän käyttöpääoman puute voi johtaa liiketoiminnan pysähtymiseen.
Lisäksi, vaikka se usein jää huomiotta, verotuksellinen käsittely on äärimmäisen tärkeää. Japanin verolainsäädännön mukaan henkilön tekemä apporttiomaisuuden sijoitus yhtiöön katsotaan omaisuuden luovutukseksi henkilöltä yhtiölle. Tämä voi johtaa siihen, että sijoittajalle voidaan määrätä luovutusvoittovero, jos luovutetun omaisuuden käypä arvo (annettujen osakkeiden arvo) ylittää omaisuuden hankintahinnan. Yhtiön näkökulmasta, jos sijoitettu omaisuus on kiinteistöä, voi syntyä kiinteistön hankintaveroa, ja jos se on verollista omaisuutta, voi syntyä arvonlisäveron maksuvelvollisuus. Näin ollen, apporttiomaisuuden sijoituksen onnistumiseksi on välttämätöntä laatia kattava suunnitelma, joka ottaa huomioon sekä yhtiölain mukaiset menettelyt että verolainsäädännön vaikutukset.
Yhteenveto
Nykyinen osakepääoman sijoitus on Japanin yhtiölain (Companies Act) sallima voimakas ja joustava keino yrityksen pääoman muodostamisessa. Se mahdollistaa moninaisten varojen hyödyntämisen liiketoiminnan perustan rakentamiseen ilman käteisvarojen tarvetta. Kuitenkin tämän mukavuuden vastineeksi on asetettu tiukkoja laillisia vaatimuksia pääoman riittävyyden periaatteen ylläpitämiseksi. Tarkat yhtiöjärjestyksen kirjaukset, objektiivinen arvonmääritys, asianmukaiset täytäntöönpanomenettelyt ja liioitellun arvostuksen vakavat lailliset seuraukset tekevät prosessista monimutkaisen. Ilman näiden vaatimusten oikeaa ymmärrystä ja noudattamista ei voi perustaa terveitä ja laillisesti vakaata yhtiötä.
Monolith Lakitoimisto omaa runsaasti kokemusta ja syvällistä asiantuntemusta Japanin yhtiölain, erityisesti nykyisen osakepääoman sijoituksen, oikeudellisissa asioissa. Olemme tarjonneet ammattitaitoista tukea kaikissa vaiheissa, nykyisen osakepääoman sijoituksen rakenteellisesta suunnittelusta yhtiöjärjestyksen ja tarvittavien asiakirjojen laatimiseen sekä rekisteröintimenettelyihin, monille kotimaisille ja kansainvälisille asiakkaille. Toimistossamme on useita Japanin lainsäädäntöön perehtyneitä asianajajia, jotka ovat myös päteviä ulkomaisia lakimiehiä ja jotka voivat palvella asiakkaita englanniksi. Tämän ainutlaatuisen vahvuuden ansiosta voimme tarjota kattavaa tukea kansainvälisille sijoittajille ja yrityksille, jotta he voivat aloittaa liiketoimintansa Japanissa sujuvasti ja ylittää monimutkaiset oikeudelliset säännökset. Jos harkitsette yhtiön perustamista, joka sisältää nykyisen osakepääoman sijoituksen, kääntykää rohkeasti Monolith Lakitoimiston puoleen.
Category: General Corporate