e-urheilun oikeudellinen asema urheilun peruslaissa

e-urheilun oikeudellisen ymmärryksen merkitys

Monet e-urheilijat ja organisaatioiden edustajat pyrkivät siihen, että e-urheilu tunnustettaisiin perinteisten urheilulajien tavoin kilpailuna, joka edistää henkistä ja fyysistä hyvinvointia sekä tarjoaa tyydytystä.
Tästä näkökulmasta on yhä tärkeämpää tarkastella nopeasti kehittyvän e-urheilun ja olemassa olevien oikeusjärjestelmien välistä suhdetta.
Erityisesti kilpailijoiden määrän kasvu, palkintorahojen nousu ja kansainvälisten turnausten määrän lisääntyminen korostavat oikeudellisen sääntelyn merkitystä entisestään.

Urheilun Peruslain Tausta ja Perusperiaatteet

Tässä tilanteessa on ensisijaisen tärkeää tarkastella urheiluun liittyvää peruslainsäädäntöä.
Japanin Urheilun Peruslaki perustettiin kokonaan uudistamalla vuonna 1961 (Shōwa 36) säädetty Japanin Urheilun Edistämislaki, ja se tuli voimaan 24. elokuuta 2011 (Heisei 23).
Tämä laki määrittelee urheiluun liittyvät perusperiaatteet sekä selventää valtion ja paikallishallintojen vastuut ja urheilujärjestöjen roolit.
Erityisen huomionarvoista on, että lain esipuheessa julistetaan selkeästi, että “onnellinen ja rikas elämä urheilun kautta on kaikkien ihmisten oikeus”.

Tämän lain säätämisprosessissa urheilun monipuolinen arvo tunnustettiin laajasti, ja se nähtiin paitsi fyysisenä toimintana myös kasvatuksellisena, kulttuurisena ja jopa yhteiskunnallisena merkityksenä.
Tällainen kattava ymmärrys luo pohjan uusien urheilumuotojen hyväksymiselle.

e-urheilun oikeudellinen arviointi

Millä tavoin e-urheilu sijoittuu tällaista periaatetta omaavaan Japanin urheilun peruslakiin?
Lain johdannossa urheilu määritellään “liikuntakilpailuiksi tai muiksi fyysisiksi aktiviteeteiksi, joita yksilöt tai ryhmät harjoittavat henkisen ja fyysisen kehityksen, terveyden ja fyysisen kunnon ylläpitämisen ja parantamisen, henkisen tyydytyksen saavuttamisen, itsekurin ja muiden henkisten ominaisuuksien kehittämisen vuoksi.”
E-urheilussa voidaan tunnistaa samanlaisia vaikutuksia kuin perinteisessä urheilussa, kuten henkinen tyydytys ja itsekurin kehittäminen kilpailutoiminnan kautta.

Erityisesti huomionarvoista on e-urheilun kilpailullisuus ja organisoituneisuus.
Monissa e-urheiluturnauksissa käydään reilua kilpailua selkeiden sääntöjen alaisuudessa, ja pelaajilta vaaditaan korkeaa keskittymiskykyä ja strategista ajattelutaitoa.
Lisäksi tiimipohjaisissa kilpailuissa edistetään tiimityöskentelyä ja viestintätaitoja samalla tavoin kuin perinteisessä urheilussa.
Vaikka e-urheilun kuulumisesta Japanin urheilun peruslain mukaiseen “urheiluun” ei ole vielä käyty riittävästi keskustelua, ei ole asianmukaista heti kieltää lain soveltamista siihen.

Oikeudelliset velvoitteet ja käytännön haasteet

Tällaisen oikeudellisen arvioinnin pohjalta on tarpeen tarkastella Japanin urheilun peruslain (2011) 5 artiklan asettamia velvoitteita.
Tämä artikla määrittelee urheilujärjestöille seuraavat velvoitteet:
Ensimmäisessä kohdassa vaaditaan, että urheilujärjestöt edistävät aktiivisesti urheilua samalla kun ne suojelevat urheilijoiden oikeuksia ja etuja, ylläpitävät ja parantavat heidän fyysistä ja henkistä terveyttään sekä varmistavat heidän turvallisuutensa.
Toisessa kohdassa säädetään liiketoiminnan läpinäkyvyyden varmistamisesta ja itsenäisten toimintastandardien laatimisesta, ja kolmannessa kohdassa vaaditaan urheiluun liittyvien riitojen nopeaa ja asianmukaista ratkaisemista.

Nämä velvoitteet liittyvät tiiviisti konkreettisiin haasteisiin, joita e-urheiluala kohtaa.
Esimerkiksi pitkien pelisessioiden terveysvaikutukset, alaikäisten osallistumiseen liittyvät säädökset, palkintorahojen jakotavat ja sopimusriitojen ratkaisukeinot ovat moninaisia haasteita. Vaikka nämä ovatkin velvoitteita ilman sanktioita, odotetaan, että kukin järjestö tekee itsenäisiä päätöksiä ja toteuttaa niitä käytännössä.

Lisäksi e-urheilulle ominaisia haasteita ovat pelinimikkeiden tekijänoikeus- ja lisenssiongelmat, verkkopelien reilun viestintäympäristön varmistaminen ja huijausten estäminen.
Näiden haasteiden osalta on vaikeaa soveltaa suoraan perinteisten urheilulajien sääntely- ja riidanratkaisukehyksiä.
Siksi on tarpeen kehittää e-urheilun erityispiirteet huomioiva oma sääntelyjärjestelmä, ja tässä yhteydessä on tärkeää ottaa huomioon Japanin urheilun peruslain (2011) periaatteet ja etsiä ratkaisuja, jotka vastaavat uuden aikakauden vaatimuksia.

e-urheiluorganisaatio urheilujärjestönä

Minkälaiset organisaatiot tarkalleen ottaen kantavat nämä vastuut?
Japanilaisen urheilun peruslain (スポーツ基本法) 2 artiklan 2 kohta määrittelee “urheilujärjestön” organisaatioksi, jonka pääasiallisena tarkoituksena on edistää urheilua.
Tämä määritelmä on laaja ja kattaa organisaatiot koosta tai voittoa tavoittelemattomuudesta riippumatta.

Käytännössä tämä voi sisältää kansainvälisiä kattojärjestöjä, kuten Kansainvälinen e-urheiluliitto ja Aasian e-urheiluliitto, sekä kotimaisia kattojärjestöjä, kuten Japanin e-urheiluliitto, ja niiden alaisuudessa toimivia organisaatioita.
Lisäksi, jos kilpailujen järjestäjäorganisaatiot, joukkueiden hallintaorganisaatiot tai jopa pelinkehittäjäyritykset asettavat e-urheilun edistämisen pääasialliseksi tavoitteekseen, ne voivat kuulua urheilun peruslain soveltamisalaan “urheilujärjestöinä”.

Tämän laajan soveltamismahdollisuuden huomioon ottaen e-urheiluorganisaatioiden johtajien on tunnistettava urheilun peruslain soveltamismahdollisuus ja toimittava sen perusperiaatteet ja velvoitteet ymmärtäen, tavoitteenaan e-urheilun edistäminen liiketoiminnan kautta.
Käytännössä tämä tarkoittaa pelaajien oikeuksien suojelujärjestelmien luomista, läpinäkyvää organisaation hallintaa ja riitojenratkaisujärjestelmien kehittämistä.
Näiden toimien kautta odotetaan myös e-urheilun yhteiskunnallisen tunnustuksen lisäämistä ja sen terveellistä kehitystä.