Japanin tekijänoikeuslaissa olevat tekijän moraaliset oikeudet: Yritysten tuntemat oikeudelliset riskit ja niiden hallintakeinot

Japanin lain mukaan luovasta toiminnasta syntyvät oikeudet omaavat kaksi erilaista luonnetta. Ensimmäinen on taloudellinen oikeus, eli “tekijänoikeus (omaisuusoikeus)”, joka on lisensoitavissa ja siirrettävissä. Tämä on kansainvälisesti tunnustettu käsite. Kuitenkin on olemassa toinen, Japanin tekijänoikeusjärjestelmän perustan muodostava tärkeä oikeus: “tekijän moraalinen oikeus”. Tämä oikeus suojaa tekijän luomuksen kanssa olevaa henkilökohtaista ja henkistä yhteyttä, ja Japanin tekijänoikeuslain mukaan se on siirtokelvoton yksinoikeus. Juuri tämä siirtokelvottomuus aiheuttaa yritystoiminnassa ainutlaatuisia ja merkittäviä oikeudellisia riskejä. Vaikka yritys olisi sopimuksen kautta hankkinut tekijänoikeudet kokonaan, luovan työn tekijä säilyttää silti tekijän moraaliset oikeudet. Tämän seurauksena tekijä voi myöhemmin vastustaa teoksen muutoksia tai käyttötapoja, mikä voi johtaa oikeustoimiin, kuten kieltovaatimuksiin tai vahingonkorvauskanteisiin. Tässä artikkelissa selkeytämme ensin tekijän moraalisten oikeuksien peruskäsitteet vertaamalla niitä tekijänoikeuteen (omaisuusoikeus). Seuraavaksi käymme konkreettisesti läpi tekijän moraalisten oikeuksien kolme pääoikeutta – “julkaisuoikeus”, “nimen ilmoittamisoikeus” ja “teoksen eheyden suojaamisoikeus” – sisällyttäen mukaan Japanin oikeustapauksia. Lopuksi käsittelemme yksityiskohtaisesti “työsuhdetekijänoikeutta”, joka on tehokkain oikeudellinen kehys näiden riskien järjestelmälliseen hallintaan yrityksissä, ja annamme käytännön ohjeita.

Tekijänoikeuden peruskäsitteet Japanissa: Omaisuusoikeutena toimivan tekijänoikeuden ja tekijän moraalisten oikeuksien ero

Japanin tekijänoikeuslaki luokittelee tekijän oikeudet kahteen pääryhmään. Ensimmäinen on teoksen taloudellista arvoa suojaava ‘tekijänoikeus (omaisuusoikeus)’, ja toinen on tekijän henkisiä etuja, eli luomistyön ja tekijän henkilökohtaista sidettä suojaavat ‘tekijän moraaliset oikeudet’. Japanin tekijänoikeuslain 17. pykälän 1. momentti määrää, että tekijällä on oikeus nauttia molemmista oikeuksista.

Tekijän moraalisten oikeuksien suurin ominaisuus on niiden yksilöllisyys. Japanin tekijänoikeuslain 59. pykälä toteaa selvästi, että ‘tekijän moraaliset oikeudet ovat yksinomaan tekijän omia eikä niitä voi siirtää’. Tämä tarkoittaa, että tekijän moraaliset oikeudet ovat erottamattomasti yhteydessä tekijän henkilökohtaisuuteen, ja vaikka tekijänoikeus (omaisuusoikeus) siirtyisi sopimuksen myötä toiselle osapuolelle, tekijän moraaliset oikeudet pysyvät alkuperäisen luojan hallussa pysyvästi. Tämän oikeudellisen ominaisuuden ymmärtäminen on äärimmäisen tärkeää sopimuskäytännössä, kun kyse on teosten käyttöoikeuksista ja oikeuksien siirroista. Pelkästään ‘tekijänoikeuden siirtämisestä’ sopiminen ei riitä hallitsemaan tekijän moraalisiin oikeuksiin liittyviä riskejä. Jotta yritykset voivat käyttää teoksia vapaasti ja joustavasti, on välttämätöntä huolehtia tekijän moraalisten oikeuksien asianmukaisesta käsittelystä tekijänoikeuden (omaisuusoikeuden) hankinnan lisäksi.

Alla oleva taulukko tiivistää näiden kahden oikeuden peruserot.

Julkaisuoikeus: Oikeus hallita julkaisematonta teosta Japanin tekijänoikeuslain mukaan

Julkaisuoikeus on määritelty Japanin tekijänoikeuslain 18. pykälässä, jossa todetaan, että “tekijällä on oikeus päättää, milloin ja millä tavalla hänen vielä julkaisematon teoksensa tarjotaan yleisölle tai esitetään”. Tämä on tekijän yksinoikeus päättää, milloin ja miten hänen luomansa teos tuodaan julkisuuteen. Liiketoiminnassa on olemassa monia julkaisemattomia teoksia, kuten yrityksen sisällä laaditut suunnitelmaluonnokset, julkaisemattomat tutkimus- ja kehitysraportit, julkaisua edeltävä ohjelmisto ja lopullista päätöstä odottavat mainosdesignit. Näiden teosten julkaiseminen ilman tekijän – työntekijän tai ulkopuolisen toimeksisaajan – suostumusta voi loukata julkaisuoikeutta.

Kuitenkin Japanin tekijänoikeuslaki sisältää säännöksiä, jotka “olettavat” tekijän suostumuksen tietyissä tilanteissa. Japanin tekijänoikeuslain 18. pykälän 2. momentin 1. kohdan mukaan, jos julkaisemattoman teoksen tekijänoikeus (omaisuusoikeus) on siirretty, oletetaan, että tekijä on suostunut siihen, että oikeuden saanut henkilö tarjoaa tai esittää teoksen yleisölle tekijänoikeuden käyttämisenä. Tämä säännös on tarkoitettu helpottamaan yritysten sujuvaa käyttöä, kun ne ovat hankkineet sopimuksella oikeudet julkaisemattomaan teokseen, mutta on tärkeää huomata, että tämä “olettamus” voidaan kumota oikeudellisesti. Oikeudellinen “olettamus” on heikompi kuin “katsoa kuin” -vaikutus, ja jos tekijä pystyy todistamaan, että “olen siirtänyt tekijänoikeuden, mutta en ole suostunut julkaisuun”, olettamus voidaan kumota. Siksi, jos yritys on hankkinut julkaisemattoman teoksen ja suunnittelee sen julkaisua tulevaisuudessa, on viisasta saada tekijältä selkeä ja peruuttamaton suostumus julkaisun ajankohdasta ja tavasta sopimuksessa, jotta mahdolliset kiistat voidaan estää ennalta.

Tekijänoikeuden nimimerkintäoikeus: Tekijän kreditoimisen määrittävä oikeus Japanissa

Tekijänoikeuden nimimerkintäoikeus on määritelty Japanin tekijänoikeuslain (著作権法) 19 artiklassa. Tämä oikeus takaa tekijälle mahdollisuuden valita, haluaako hän julkaista teoksensa omalla nimellään, käyttää salanimeä tai jättää nimensä kokonaan mainitsematta (nimettömänä). Teoksen käyttäjän on periaatteessa noudatettava tekijän jo käyttämää nimen esittämistapaa.

Kuitenkin myös tähän oikeuteen liittyy poikkeuksia. Japanin tekijänoikeuslain 19 artiklan 3 momentti toteaa, että “jos katsotaan, ettei teoksen käytön tarkoitus ja tapa vaaranna tekijän etua vaatia tunnustusta luojana, voidaan nimen näyttäminen jättää pois, kunhan se ei ole vastoin reilua käytäntöä”. Esimerkiksi ravintolassa tai kaupassa taustamusiikkina soitetun musiikin kappalekohtaista säveltäjän nimeä ei yleensä tarvitse ilmoittaa, mikä katsotaan kuuluvan tämän poikkeussäännön piiriin.

Teknologian kehitys on viime vuosina tuonut uusia haasteita nimimerkintäoikeuden toteutumiselle. Eräs merkittävä tapaus on Japanin korkeimman oikeuden päätös 21. heinäkuuta 2020, joka tunnetaan “retweet-oikeudenkäyntinä”. Tässä tapauksessa eräs valokuvaaja oli julkaissut Twitterissä kuvan, jossa hänen nimensä oli näkyvissä, mutta kun kuva retweetattiin, Twitterin järjestelmän automaattisen kuvan rajauksen vuoksi valokuvaajan nimi katosi näkyvistä aikajanalla. Korkein oikeus totesi, että vaikka retweetin tehnyt henkilö ei ollut tarkoittanut poistaa nimeä, se, että kuva esitettiin julkisesti ilman tekijän nimeä, loukkasi valokuvaajan nimimerkintäoikeutta. Tämä päätös antaa tärkeitä viitteitä yrityksille, jotka harjoittavat verkkosivustojen ylläpitoa, sovellusten kehitystä tai sosiaalisen median markkinointia. Se osoittaa, että sisältöä automaattisesti käsittelevien ja esittävien järjestelmien suunnitteluvaiheessa on otettava huomioon tekniset seikat, jotta tekijän kreditoiminen ei tahattomasti poistu. On välttämätöntä ymmärtää, että nimimerkintäoikeuden loukkaus voi syntyä paitsi suorien ihmisten toimien myös automaattisten järjestelmien toiminnan seurauksena.

Tekijänoikeuden moraalinen oikeus: Teoksen eheyden suojaaminen Japanissa

Tekijänoikeuden moraalinen oikeus on erityisen voimakas ja aiheuttaa usein kiistoja liiketoiminnassa. Japanin tekijänoikeuslain (著作権法) 20 artiklan 1 momentin mukaan tekijällä on oikeus säilyttää teoksensa ja sen nimen eheys, eikä teosta saa muuttaa, poistaa osia siitä tai muokata tekijän tahtoa vastaan. Tämä tarkoittaa, että tekijällä on oikeus estää teoksensa sisällön tai nimen muuttaminen ilman hänen suostumustaan. Esimerkiksi romaanin juonen muuttaminen, kuvituksen värisävyjen säätäminen tai logon osan poistaminen voivat kaikki rikkoa tekijänoikeuden moraalista oikeutta.

Kaikki muutokset eivät kuitenkaan ole kiellettyjä. Japanin tekijänoikeuslain 20 artiklan 2 momentti listaa joitakin poikkeuksia, jotka eivät loukkaa tekijänoikeuden moraalista oikeutta. Erityisen merkittävä yritystoiminnassa on 4 kohdan “teoksen luonteen ja käytön tarkoituksen sekä tavoin huomioon ottaen välttämättömäksi katsottavat muutokset”. Kuitenkin “välttämättömyyden” arviointi on hyvin epämääräistä ja oikeudellisesti ennustettavuus on vaikeaa. Esimerkiksi kuvan koon muuttaminen verkkosivustolle sijoittamista varten tai raportin tiivistäminen voivat olla liiketoiminnassa itsestäänselviä toimia, mutta jos tekijä väittää, että “luovan tarkoituksen” toteutuminen on vaarantunut, voi syntyä kiista.

Tärkeää on, että “tahtoa vastaan” -vaatimus arvioidaan tekijän subjektiivisten tunteiden lisäksi objektiivisten standardien mukaan. Kuitenkin tämän objektiivisen arvioinnin ja “välttämättömien muutosten” rajan epäselvyys tekee tästä oikeudesta voimakkaan neuvotteluvälineen tekijälle. Yritykset voivat joutua suostumaan epäedullisiin sovitteluihin välttääkseen oikeudenkäyntiriskit pienistä muutoksista, mikä voi johtaa epäsuotuisaan tilanteeseen. Tällaisen epävarmuuden poistamiseksi on tehokasta riskienhallintaa, kun teoksen käyttöä koskevassa sopimuksessa luetellaan konkreettisesti odotettavissa olevat muutokset (kuten koon muuttaminen, kuvan rajaus, värisävyjen korjaus) ja sovitaan, että tekijä hyväksyy nämä muutokset etukäteen kattavasti.

Japanin oikeuskäytännön mukaiset tapaukset, jotka koskevat tekijän moraalista oikeutta säilyttää teoksensa identiteetti

Tekijän moraalisen oikeuden säilyttää teoksensa identiteetti (同一性保持権) tulkinnan ja soveltamisalan ymmärtämiseksi esittelemme kaksi merkittävää oikeustapausta Japanissa.

Ensimmäinen on Japanin korkeimman oikeuden päätös 13. helmikuuta 2001 (Heisei 13) (lempinimeltään “Tokimeki Memorial -tapaus”). Tässä tapauksessa syytettiin yritystä, joka myi muistikortteja, joilla pystyi laittomasti muuttamaan suositun rakkaussimulaatiopelin “Tokimeki Memorial” parametreja. Syytetty (muistikorttien myyjä) väitti, ettei hän ollut suoraan muuttanut pelin ohjelmistoa. Kuitenkin korkein oikeus totesi, että syytetyn myymien muistikorttien käyttö mahdollisti pelin päähenkilön parametrien muuttamisen alkuperäisestä poikkeaviin arvoihin, mikä muutti pelin tarinan kulkua ja hahmojen kuvauksia tavalla, joka poikkesi tekijän tarkoittamasta. Oikeus katsoi, että tekijän moraalisen oikeuden säilyttää teoksensa identiteettiä loukkaavan muutoksen mahdollistavan laitteen myynti on itsessään laitonta toimintaa, joka edistää tekijänoikeuden loukkausta. Tämä päätös on asettanut ennakkotapauksen, joka osoittaa, että teoksen suoraa muuttamista koskevien toimien lisäksi kolmansien osapuolien tekemien muutosten mahdollistaminen työkalujen tai palveluiden kautta voi myös muodostaa tekijän moraalisen oikeuden säilyttää teoksensa identiteetin loukkauksen (välillinen loukkaus), ja se on erityisen tärkeä ennakkotapaus ohjelmisto- ja digitaalisen sisällön alalla.

Toinen tapaus on Tokion alueellisen tuomioistuimen päätös 26. maaliskuuta 1999 (Heisei 11) (lempinimeltään “Delfiinikuvatapaus”). Tässä tapauksessa eräs valokuvaaja oli ottanut valokuvia valaista ja delfiineistä, ja kustantaja julkaisi kuvat lehdessä ilman ennakkolupaa, leikaten (poistaen osia ylhäältä, alhaalta ja sivuilta) ja asettaen tekstin kuvien päälle. Kustantaja väitti, että muutokset olivat tarpeellisia lehden taiton vuoksi eivätkä ne vahingoittaneet teoksen ydintä. Tuomioistuin kuitenkin totesi, että kuvien leikkaaminen muutti alkuperäistä sommittelua ja se ei vastannut tekijän tuotantotarkoitusta. Lisäksi kuvien päälle asetettu teksti katsottiin osaksi kuvan peittäväksi leikkaustoimeksi, ja nämä toimet loukkasivat valokuvaajan tekijän moraalista oikeutta säilyttää teoksensa identiteetti. Tämä päätös on selkeästi osoittanut, että mainonnan, julkaisun ja verkkosuunnittelun kaltaisilla aloilla, vaikka suunnittelun tai teknisen tarpeen vuoksi olisi muutoksia, jos ne vaikuttavat tekijän luovaan ilmaisuun, ne voivat loukata tekijän moraalista oikeutta säilyttää teoksensa identiteetti.

Työsuhdetekijänoikeus: Oikeudellinen kehys, joka tunnustaa oikeushenkilön tekijäksi

Kuten olemme nähneet, tekijänoikeuden moraaliset oikeudet ovat siirrettävissä olemattomia ja sisältävät hallinnan kannalta vaikeita riskejä yrityksille. Tämän perustavanlaatuisen ongelman ratkaisemiseksi kaikkein kattavin ja tehokkain oikeudellinen keino on Japanin tekijänoikeuslain (Heisei 1 (1989)) 15. pykälässä määritelty työsuhdetekijänoikeuden järjestelmä.

Työsuhdetekijänoikeuden järjestelmän suurin erityispiirre on, että tietyt vaatimukset täyttyessä, teoksen todellinen luonut yksilö ei ole tekijä, vaan teoksen käyttäjä, kuten oikeushenkilö, saa tekijän aseman heti luomisen alusta. Tämän seurauksena oikeushenkilö saa paitsi tekijänoikeuden (omaisuusoikeuden), myös tekijänoikeuden moraaliset oikeudet alkuperäisesti. Tämä tarkoittaa, että luojayksilölle ei synny tekijänoikeuden moraalisia oikeuksia, jolloin siirrettävyyden aiheuttamat tulevaisuuden riskit voidaan täysin poistaa. Tämä järjestelmä on tärkeä poikkeus Japanin tekijänoikeuslain periaatteesta, jonka mukaan “luoja on tekijä” (luojakeskeisyys), ja se on luotu tukemaan yritysten sujuvaa liiketoimintaa. Koska tämä on kuitenkin vain poikkeussäännös, tuomioistuimet tulkitsevat sen edellytyksiä tiukasti. Jotta yritykset voivat hyötyä tästä järjestelmästä, niiden on varmistettava, että ne täyttävät jokaisen asetetun vaatimuksen ja että ne ylläpitävät todisteita tästä.

Työsuhteessa syntyneiden teosten edellytykset ja käytännön huomioitavat seikat Japanissa

Jotta työsuhteessa syntyvä teos katsottaisiin syntyneeksi Japanin tekijänoikeuslain (著作権法) 15 artiklan mukaisesti, on täytettävä seuraavat kaikki vaatimukset:

1. Teoksen on oltava luotu yrityksen tai muun työnantajan (jäljempänä ‘yritys’) aloitteesta.
2. Teoksen on oltava yrityksen palveluksessa olevan henkilön luoma.
3. Henkilön on luotava teos työtehtäviensä puitteissa.
4. Yrityksen on julkaistava teos omalla tekijänimellään. (Tämä vaatimus ei kuitenkaan koske tietokoneohjelmien tekijänoikeusteoksia.)
5. Teoksen luomishetkellä ei saa olla voimassa sopimusta, työjärjestystä tai muita erityisiä määräyksiä, jotka estäisivät teoksen syntymisen.

Näistä vaatimuksista käytännössä eniten tulkinnanvaraisuutta aiheuttaa toinen kohta, joka koskee ‘yrityksen palveluksessa olevan henkilön’ määritelmää. On selvää, että vakituiset työntekijät täyttävät tämän vaatimuksen, mutta ulkopuolisten luovien ammattilaisten, kuten alihankkijoiden tai freelancerien, luomien teosten kohdalla arviointi voi olla monimutkaisempaa.

Tässä yhteydessä Japanin korkeimman oikeuden 2003 vuoden huhtikuun 11. päivän päätös (tunnetaan nimellä ‘RGB-tapaus’) tarjoaa tärkeän arviointiperusteen. Korkein oikeus totesi, että ‘yrityksen palveluksessa olevan henkilön’ määritelmän tulisi perustua ei niinkään sopimuksen nimeen (esimerkiksi ‘alihankintasopimus’) tai muihin muodollisiin kriteereihin, vaan siihen, onko työnantajan ja tekijän välillä todellinen ohjaus- ja valvontasuhde ja voidaanko maksettua korvausta pitää työsuorituksen vastikkeena. Tämä arviointi tulisi tehdä ottaen huomioon työn luonne, ohjauksen ja valvonnan olemassaolo, korvauksen määrä ja maksutapa sekä muut konkreettiset seikat kokonaisvaltaisesti.

Tämä ennakkotapaus osoittaa, että yritykset eivät voi olettaa kevyesti työsuhteessa syntyvän teoksen oikeuksien muodostuvan suhteessa ulkopuolisiin asiantuntijoihin. Freelance-suunnittelijat ja -ohjelmoijat toimivat yleensä ilman yrityksen suoraa ohjausta ja valvontaa ja suorittavat työnsä itsenäisinä yrittäjinä, joten heitä ei usein katsota ‘yrityksen palveluksessa oleviksi henkilöiksi’. Siksi yritysten on harkittava kaksijakoista lähestymistapaa immateriaalioikeuksiensa hallintaan. Työntekijöiden luomien teosten osalta yritysten on varmistettava oikeuksiensa turvaaminen laatimalla työsopimuksia ja työjärjestyksiä, jotka täyttävät työsuhteessa syntyvän teoksen vaatimukset. Toisaalta, kun ulkopuoliset luovat teoksia, yritysten ei tulisi luottaa työsuhteessa syntyvän teoksen oikeuksien muodostumiseen, vaan sen sijaan määritellä sopimuksissa tekijänoikeuksien (omaisuusoikeuksien) siirto selkeästi ja asettaa erityisehtoja, jotka estävät tekijänoikeuksien henkilökohtaisten oikeuksien käyttämisen (ei-käyttöehto).

Yhteenveto

Japanin tekijänoikeuslain mukaiset tekijän moraaliset oikeudet ovat luovuttamattomia ja ne suojaavat luojan henkilökohtaisia etuja voimakkaasti. Jos yritykset eivät ota huomioon näiden oikeuksien olemassaoloa, ne voivat kohdata vakavia liiketoiminnallisia riskejä, kuten suunnitelmien viivästymistä tai odottamattomia oikeudenkäyntejä. Julkaisuoikeus, nimen ilmoittamisoikeus ja erityisesti teoksen eheyden säilyttämisoikeus vaikuttavat suoraan yritysten viestintään, kehitykseen ja markkinointitoimiin. Näiden riskien tehokas hallinta edellyttää toimenpiteitä sekä yrityksen sisäisessä järjestelmässä että ulkoisissa sopimuksissa. On välttämätöntä, että yritykset ymmärtävät työsuhteessa syntyneiden teosten vaatimukset tarkasti ja kehittävät sisäisiä sääntöjä ja toimintatapoja niiden varmistamiseksi. Toisaalta yhteistyössä freelancereiden tai alihankkijoiden kanssa on äärimmäisen tärkeää solmia selkeitä ja konkreettisia sopimuksia, jotka sisältävät tekijänoikeuksien siirron ja sopimuksen tekijän moraalisten oikeuksien käyttämättä jättämisestä, ilman odotuksia työsuhteessa syntyneiden teosten syntymisestä.

Monolith Lakitoimisto on edustanut lukuisia kotimaisia ja kansainvälisiä asiakkaita Japanissa monimutkaisissa tapauksissa, jotka liittyvät tekijänoikeuslakiin ja erityisesti tekijän moraalisiin oikeuksiin. Toimistossamme on useita asiantuntijoita, joilla on kansainvälinen tausta, mukaan lukien englanninkielisiä asianajajia, jotka ovat päteviä ulkomailla. Tämä mahdollistaa meidän tarjota tarkkaa neuvontaa Japanin lainsäädännöstä globaalista näkökulmasta. Tarjoamme kaikenkattavaa oikeudellista tukea, joka liittyy tässä artikkelissa käsiteltyihin aiheisiin, mukaan lukien työsopimusten ja alihankintasopimusten laatiminen ja tarkastus, yrityksen sisäisten immateriaalioikeuksien hallintapolitiikkojen kehittäminen sekä mahdollisten riitojen ratkaiseminen.