Huomioitavia seikkoja lisäravinteiden mainostamisessa

Ravintolisät eivät ole lääkkeitä, vaan terveellisiä elintarvikkeita. Kuluttajan näkökulmasta ne eroavat kuitenkin tavallisista ruoka-aineista, sillä niitä ostetaan tiettyjen odotusten, kuten terveyden tai kauneuden, parantamiseksi. Lisäksi niiden muoto ja muut ominaisuudet saattavat lisätä näitä odotuksia tavallisiin elintarvikkeisiin verrattuna. Laki asettaa “lääkkeille” tiukat mainontasäännöt, jotka eroavat tavallisten elintarvikkeiden säännöistä. Samat tiukat mainontasäännöt koskevat myös muita terveellisiä elintarvikkeita, kuten ravintolisiä, jotka väittävät esimerkiksi parantavansa aknea tai ummetusta.
Ravintolisät eivät ole lääkkeitä, mutta niitä pidetään lääkkeiden kaltaisina tuotteina, ja niiden myynti ja mainonta vaativat jatkuvaa harkintaa mainontasääntöjen suhteen. Tässä artikkelissa käsitellään ravintolisien mainontasääntöjä, jotka koskevat tavallisia elintarvikkeita ja terveellisiä elintarvikkeita, jotka eivät ole lääkkeitä.

Lisäravinteiden määritelmä

“Lisäravinne” -termillä ei ole laillista määritelmää, ja yleisesti ottaen se viittaa “tuotteisiin, jotka ovat tiivistettyjä tiettyjä ainesosia sisältäviä tabletteja tai kapseleita”. Koska selkeää määritelmää ei ole, yleisölle lisäravinteet saattavat vaikuttaa lääkkeiden kaltaisilta, tablettien tai kapseleiden muodossa olevilta, ja kattavan laajan valikoiman tuotteita.

Toisaalta, lääkkeet, eli laillisesti “lääkkeet” -termiin kuuluvat, on määritelty selkeästi “Lääkkeiden, lääkinnällisten laitteiden jne. laadun, tehokkuuden ja turvallisuuden varmistamista koskevassa laissa (Showa 35 vuoden laki nro 145)” (tunnetaan myös nimellä vanha, ennen muutosta oleva lääkelaki), (jäljempänä “Pharmaceutical and Medical Device Act” tai “lääkelaissa”). Siksi, muodosta riippumatta, lääkelain määrittelemät lääkkeet, jotka eivät täytä lääkkeiden määritelmää, luokitellaan täysin erilaisiksi tuotteiksi. Lisäksi lääkelaki rajoittaa sääntelykohteensa lääkkeisiin, ei-lääkkeisiin, kosmetiikkaan ja lääkinnällisiin laitteisiin sen 1 artiklan määräyksen mukaan.

Tästä seuraa, että ne, jotka eivät täytä näitä määritelmiä, eivät kuulu lääkelain sääntelyn piiriin. Toisin sanoen, vaikka lisäravinteet olisivatkin tablettien tai kapseleiden muodossa, jotka muistuttavat lääkkeitä, ne eivät laillisesti ole “lääkkeitä”.

Alla olevassa artikkelissa on kirjoitettu “lääkkeiden”, “ei-lääkkeiden” ja “kosmetiikan” erottelusta.

https://monolith.law/corporate/pharmaceutical-affairs-law[ja]

Lääkelaitelain mukaiset rajoitukset, jotka johtuvat siitä, että tuote ei ole “lääke”

Kuten mainittu, ravintolisien asema ei ole lain mukaan “lääke”. Kuitenkin, juuri siksi, että ne eivät ole “lääkkeitä”, ravintolisät ja muut terveystuotteet kohtaavat tiukkoja mainontaa koskevia rajoituksia. Emme mene tähän syvällisemmin tällä kertaa, mutta riippumatta siitä, kutsutaanko tuotetta ravintolisäksi vai ei, jos tuote, joka on tarkoitettu ihmisen nautittavaksi suun kautta eli syötäväksi tai juotavaksi, ja jonka olemus, muoto, ilmoitetut vaikutukset, annostus jne. perusteella pitäisi tulkita lääkkeeksi, on valmistettu (mukaan lukien tuonti) ja myyty, ja tämä on todettu hallinnollisessa tarkastuksessa, sitä kutsutaan “lupaa vailla olevaksi lääkkeeksi”, ja se on “lupaa vailla olevien lääkkeiden ohjauksen ja valvonnan” (Japanin terveysministeriön lääkevalvontaviraston ilmoitus, 1. kesäkuuta 1971 (Showa 46) nro 476, lähetetty kaikille prefektuurien kuvernööreille) mukaista ohjausta ja valvontaa.

Mainittu ilmoitus sisältää tietoa lääkkeiden vaikutusten tulkinnasta mainonnan yhteydessä. Tämän tulkinnan mukaan, jos esimerkiksi ilmoitetaan, että tuote on “diabeetikoille”, “parantaa syöpää”, “palauttaa väsyneisyyden” tai “parantaa kehon kuntoa”, ravintolisät ja muut terveystuotteet katsotaan “lupaa vailla oleviksi lääkkeiksi”, ja ne ovat mainitun ilmoituksen mukaisen ohjauksen ja valvonnan kohteena. Tämä on tärkeää huomata.

Lääkkeiden vaikutuksia koskevat ilmaisut ovat moninaisia, ja ne on määritelty ilmoituksessa. Kun mainostat ravintolisiä tai muita terveystuotteita, on tärkeää varmistaa, että mainoslauseet eivät viittaa lääkkeiden vaikutuksiin. Lisätietoja löydät Japanin terveys-, työ- ja hyvinvointiministeriön verkkosivuilta, Terveysvahinkotiedot & Lupaa vailla olevat lääketiedot.

Mainonta säännökset terveyden edistämislain mukaan

Terveyden edistämislaki (2002 laki nro 103) (jäljempänä “Terveyden edistämislaki”) määrittelee “elintarvikkeen” kaikiksi juomiksi ja ruoiksi, lukuun ottamatta lääkelain mukaisia “lääkkeitä”. Tästä syystä, vaikka tuotteet, jotka väittävät olevansa lääkkeellisiä, myydään elintarvikkeina, ne kuuluvat lääkelain mukaisiin “lääkkeisiin” eivätkä kuulu terveyden edistämislain määrittelemiin “elintarvikkeisiin”. Kuitenkin, koska on tarpeen kieltää väärien ja liioiteltujen väitteiden esittäminen tuotteiden terveyttä edistävistä vaikutuksista, myös niistä, jotka väittävät olevansa lääkkeellisiä, terveyden edistämislain 31 §:n 1 momentti ei rajoitu “myytäviin elintarvikkeisiin”, vaan se koskee kaikkia “tuotteita, jotka myydään elintarvikkeina”.

Terveysedistyslaki (Japanin Terveysedistyslaki)

Terveysedistyslaki
(Tavoite)
Artikla 1 Tämän lain tarkoituksena on ottaa huomioon kansanterveyden edistämisen merkityksen huomattava kasvu maassamme nopean ikääntymisen ja sairauksien rakenteen muutoksen myötä, määritellä perusasiat kansanterveyden kokonaisvaltaisen edistämisen suhteen, toteuttaa toimenpiteitä kansalaisten ravitsemuksen parantamiseksi ja muiden kansanterveyden edistämistoimenpiteiden toteuttamiseksi, ja siten pyrkiä parantamaan kansanterveyttä.

Tämä Terveysedistyslaki on laki, jonka tarkoituksena on parantaa kansanterveyttä. Tämän lain taustalla on Japanin nopea ikääntyminen ja sairauksien rakenteen muutos, mikä on korostanut kansanterveyden edistämisen merkitystä. Siksi se määrittelee perusasiat kansanterveyden edistämiseksi ja toteuttaa toimenpiteitä kansalaisten ravitsemuksen parantamiseksi ja muiden kansanterveyden edistämistoimenpiteiden toteuttamiseksi. Näin ollen Terveysedistyslaki pyrkii edistämään kansanterveyttä, kun taas Lääkelaki pyrkii parantamaan kansanterveyttä säätelemällä lääkkeitä ja edistämällä niiden tutkimusta ja kehitystä.

Tässä Terveysedistyslaissa, terveysruokia koskevassa osassa, on määritelty “Huomautukset terveysruokien merkinnöistä ja terveyden edistämislain mukaisista huomioon otettavista asioista” (jäljempänä “Huomautukset”), jotka Japanin kuluttajavirasto vahvisti 30. kesäkuuta 2016 (Heisei 28).

Terveydenhuollon tuotteet

(Liioittelun kieltäminen)
31 § Kukaan ei saa mainostaa tai muuten esittää tietoja tuotteista, jotka on tarkoitettu myytäväksi elintarvikkeina, siten, että esitetään merkittävästi tosiasioista poikkeavia tietoja tai johtaa ihmisiä merkittävästi harhaan terveyden ylläpitämisen tai parantamisen vaikutuksista tai muista pääministeriön asetuksessa määritellyistä seikoista (jäljempänä “terveyden ylläpitämisen tai parantamisen vaikutukset jne.”).
2. Pääministerin on neuvoteltava etukäteen terveys- ja työministerin kanssa, kun hän aikoo antaa tai muuttaa tai kumota edellä mainitun pääministeriön asetuksen.

Terveyden edistämislain (Japanese Health Promotion Act) 31 §:n 1 momentti kieltää esittämästä vääriä tai liioiteltuja tietoja tuotteista, jotka on tarkoitettu myytäväksi elintarvikkeina, terveyden ylläpitämisen tai parantamisen vaikutuksista jne. Tämän perusteella huomautuksissa määritellään, että tuotteita, jotka esittävät terveyden ylläpitämisen tai parantamisen vaikutuksia jne. ja jotka on tarkoitettu myytäväksi elintarvikkeina, kutsutaan “terveydenhuollon tuotteiksi”. Terveysruoat eivät ole lääkkeitä, joten niiden ei voida esittää lääkkeellisiä vaikutuksia lääkelain (Japanese Pharmaceutical Affairs Law) mukaan, kuten aiemmin mainittiin. Lisäksi, terveyden edistämislain mukaan, niiden ei myöskään voida esittää merkittävästi tosiasioista poikkeavia tietoja terveyden ylläpitämisen tai parantamisen vaikutuksista jne. Tämä väärien tai liioiteltujen mainosten kieltäminen johtuu siitä, että kansanterveyden parantamisen tavoitteen, joka on terveyden edistämislain 1 §:n tarkoitus, myötä kansalaisten terveystietoisuus on kasvanut, terveydenhuollon tuotteiden käyttö on lisääntynyt, pitkäaikaista ja jatkuvaa käyttöä suositellaan, ja kansalaiset, jotka uskovat näihin, saattavat menettää mahdollisuuden asianmukaiseen hoitoon, mikä voi aiheuttaa merkittäviä ongelmia kansanterveyden ylläpitämisen ja parantamisen näkökulmasta.

Terveydenhuollon elintarvikkeiden tyypit

Terveydenhuollon elintarvikkeet viittaavat laajasti kaikkiin elintarvikkeisiin, joita myydään ja käytetään terveyden ylläpitämisen ja edistämisen tarkoituksessa. Lisäksi, jotta terveyden ylläpitämisen ja edistämisen vaikutukset voidaan esittää asianmukaisesti, on olemassa “vakuutustoiminnallisten elintarvikkeiden järjestelmä”, joka on valtion järjestelmä ja joka täyttää valtion määrittelemät turvallisuus- ja tehokkuusstandardit.

1. Erityiset terveydenhuollon elintarvikkeet (yksittäisen luvan järjestelmä)
2. Ravitsemustoiminnalliset elintarvikkeet (itsevarmennusjärjestelmä)
3. Toiminnalliset elintarvikkeet (ilmoitusjärjestelmä)
4. 1.-3. kohtaan kuulumattomat “ns. terveydenhuollon elintarvikkeet”

Lisäravinteet käsitellään periaatteessa “ns. terveydenhuollon elintarvikkeina” samalla tavalla kuin tavalliset elintarvikkeet, mutta “erityiset terveydenhuollon elintarvikkeet”, jotka ovat saaneet luvan, “ravitsemustoiminnalliset elintarvikkeet”, jotka perustuvat itsevarmennukseen, ja “toiminnalliset elintarvikkeet”, joista on tehty ilmoitus, voivat esittää terveyden ylläpitämisen ja edistämisen vaikutukset kullakin määritellyllä tavalla.

Erityisten terveydenhuollon elintarvikkeiden esittäminen on mahdollista vain, jos kuluttaja-asiamiehen lupa on saatu, riippumatta siitä, onko kyseessä väärä tai liioiteltu esitys (Japanese Health Promotion Act, artikla 26, kohta 1). Ravitsemustoiminnallisten elintarvikkeiden esittäminen on tehtävä elintarvikkeiden esittämisstandardien mukaisesti, riippumatta siitä, onko kyseessä väärä tai liioiteltu esitys (Japanese Food Labeling Standards, artikla 9, kohta 1, alakohta 10, artikla 23, kohta 1, alakohta 8). Samanaikaisesti, näiden elintarvikkeiden esittämisstandardien noudattamatta jättäminen voi johtaa siihen, että ne täyttävät väärän tai liioitellun esityksen kriteerit terveyden edistämislain mukaan.

Lisäravinteiden (terveystuotteiden) mainonnan sääntely

Miten terveystuotteisiin luokiteltavien lisäravinteiden mainontaa säännellään Japanin terveyden edistämislain (Kenkōzōshō) mukaan?

(Liioittelun kieltäminen)
32 §:n 2 momentti
Kukaan ei saa tehdä mainontaa tai muuta esitystä myytäväksi tarjottavasta elintarvikkeesta siten, että se merkittävästi poikkeaa tosiasioista tai johtaa merkittävästi harhaan terveyden ylläpitämisen ja edistämisen vaikutuksista tai muista terveys-, työ- ja hyvinvointiministeriön asetuksessa määritellyistä seikoista (jäljempänä “terveyden ylläpitämisen ja edistämisen vaikutukset jne.”).

Tämä pykälä kieltää nimenomaisesti liioitellut esitykset, jotka koskevat myytäväksi tarjottavia elintarvikkeita, erityisesti niiden terveyden ylläpitämisen ja edistämisen vaikutuksia. Liioitelluksi katsotaan esitykset, jotka ① poikkeavat merkittävästi tosiasioista tai ② johtavat merkittävästi harhaan. Arvioinnissa otetaan huomioon kuluttajien kokonaisvaikutelma ja käsitys esityksen sisällöstä.

Ensinnäkin, arvioitaessa, mikä katsotaan “merkittäväksi”, otetaan huomioon kunkin mainoksen tai muun esityksen erityispiirteet. Esimerkiksi, jos tavallinen kuluttaja tietää eron mainoksessa tai muussa esityksessä esitetyn sisällön ja tuotteen nauttimisesta todellisuudessa saatavan hyödyn välillä, ja pystyy päättämään, ettei hän osta tuotetta, katsotaan, että esitys poikkeaa “merkittävästi” tosiasioista. Lisäksi tosiasioista poikkeaminen tarkoittaa, että mainoksessa tai muussa esityksessä korostettu esitys ja todellisuudessa saatava hyöty eroavat toisistaan. Esimerkiksi, jos esitetään, että “on todistettu, että voit laihtua X kiloa kolmessa kuukaudessa”, vaikka ei ole riittävää tieteellistä näyttöä, katsotaan, että esitys poikkeaa tosiasioista.

Toisaalta, “harhaanjohtaminen” tarkoittaa, että mainoksessa tai muussa esityksessä annettu vaikutelma tai odotus terveyden ylläpitämisen ja edistämisen vaikutuksista jne. eroaa todellisuudessa saatavasta hyödystä. Esimerkiksi, jos viitataan vain sellaiseen tieteelliseen tietoon, joka on tuotteelle edullista, ja jätetään huomiotta sellainen tieto, joka on tuotteelle epäedullista, katsotaan, että esitys johtaa harhaan. Konkreettisesti ottaen, esitykset, kuten “parantaa syövän” tai “edistää laihtumista”, ovat tietenkin kiellettyjä, samoin kuin esitykset, jotka viittaavat siihen, että tuote “sitoo liiallisesti nautitut rasvat ja hiilihydraatit ja poistaa ne kehosta ulosteiden mukana”, koska ne estävät ruoasta saatavien hiilihydraattien ja muiden aineiden imeytymisen kehoon ja poistavat ne kehosta (Heisei 16 (2004) 8. joulukuuta, Shokuan Shin-hatsu nro 1208001). On huomattava, että nämä esimerkit ovat vaarallisia ilmaisuja, jotka voivat rikkoa lakia ja määräyksiä, riippumatta siitä, ovatko ne perättömiä tai liioiteltuja, koska ne väittävät lääkkeellisiä vaikutuksia tai eivät noudata elintarvikkeiden merkintästandardeja.

Seuraavassa artikkelissa selitetään yksityiskohtaisesti kosmetiikan mainonnan sääntelyä.

https://monolith.law/corporate/regulations-on-hyperbole[ja]

Seuraamukset, jos rikotaan liioittelevan esityksen kieltävää sääntelyä

Japanin terveyden edistämislaki (Health Promotion Act) määrittelee 32.2 §:n määräyksessä, että jos myytävän elintarvikkeen esitys liioittelee terveyden ylläpitämisen tai parantamisen vaikutuksia tai sisältää harhaanjohtavaa tietoa, seuraavat toimenpiteet voidaan toteuttaa:

(Suositukset jne.)
32.3 §
Terveyden ja hyvinvoinnin ministeri voi antaa suosituksen tarvittavista toimenpiteistä henkilölle, joka on rikkonut edellisen pykälän määräyksiä, jos hän katsoo, että tämä voi vaikuttaa merkittävästi kansanterveyteen.
2. Jos henkilö, joka on saanut suosituksen edellisen kohdan mukaisesti, ei toteuta suositukseen liittyviä toimenpiteitä ilman perusteltua syytä, terveyden ja hyvinvoinnin ministeri voi määrätä hänet toteuttamaan suositukseen liittyvät toimenpiteet.
3. Jätetään pois

Näin ollen, jos liioittelevan esityksen katsotaan voivan vaikuttaa merkittävästi kansanterveyteen, terveyden ja hyvinvoinnin ministeri voi ensin antaa suosituksen tarvittavista toimenpiteistä (terveyden edistämislaki 32.3 § 1 kohta). Jos suosituksen saanut henkilö ei toteuta suositukseen liittyviä toimenpiteitä ilman perusteltua syytä, ministeri voi määrätä hänet toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet (terveyden edistämislaki 32.3 § 2 kohta).

36.2 §
Henkilö, joka rikkoo 32.3 § 2 kohdan määräystä, voidaan tuomita enintään kuuden kuukauden vankeuteen tai enintään miljoonan jenin sakkoon.

Ja jos määräystä ei noudateta, seurauksena voi olla enintään kuuden kuukauden vankeusrangaistus tai enintään miljoonan jenin sakko. Lisäksi “terveystuotteiden” esitystä säätelevät lait ovat terveyden edistämislain lisäksi lääkelaki (Pharmaceutical and Medical Device Act), elintarvikkeiden merkintälaki (Food Labeling Act), epäasiallisten palkintojen ja esitysten estämislaki (Act against Unjustifiable Premiums and Misleading Representations), elintarvikehygienialaki (Food Sanitation Act), JAS-laki (Act on Standardization and Proper Quality Labeling of Agricultural and Forestry Products) ja erityiskauppalaki (Act on Specified Commercial Transactions). Jos näitä sääntöjä rikotaan, voidaan määrätä muita hallinnollisia toimenpiteitä.

Yhteenveto

Kuten yllä mainittiin, “terveystuotteet”, jotka myydään elintarvikkeina, kuten ravintolisät, jotka herättävät tiettyjä odotuksia terveyteen ja kauneuteen liittyen, ovat tiukasti säänneltyjä. Japanin terveyden edistämislain (Kenkōzōshō) ja lääke- ja lääkintälaitelain (Yakukihō) mukaan niiden mainonnassa ei saa käyttää liioiteltuja väitteitä, lääkkeellisiä vaikutuksia tai muita elintarvikkeiden merkintästandardeja rikkovia ilmaisuja. Tämä koskee kaikkia mainostajia, ei vain myyjiä. Siksi on erittäin tärkeää kiinnittää huomiota mainoksissa käytettyyn kielenkäyttöön.