Lähettäjän tietojen paljastamispyynnön vanhentumisaika? Kolme huomioitavaa vanhentumisaikaa nettipostituksissa

Kuinka kauan on aikaa vaatia lähettäjän tietojen paljastamista tai vahingonkorvausta, jos olet kärsinyt mainehaittaa tai yksityisyyden loukkausta, kuten ‘kunnianloukkaus’ tai ‘yksityisyyden loukkaus’, internetissä tehtyjen kirjoitusten vuoksi?

Tässä artikkelissa selitämme erilaisia ‘yleisiä’ määräaikoja (time limits) liittyen mainehaittojen torjuntatoimenpiteisiin.

Verkkoon kirjoitettujen viestien poistamisen aikaraja

Aluksi on tärkeää ymmärtää, että ei ole olemassa määräaikaa, jonka jälkeen kirjoituksen tai julkaisun poistamista ei voisi enää vaatia.

Riippumatta siitä, kuinka monta vuotta on kulunut, jos julkaisu on laiton ja loukkaa uhrin kunniaa tai yksityisyyttä, poistamista voidaan vaatia. Toisin sanoen, poistamiselle ei ole “vanhentumisaikaa”.

Kuitenkin, jos haluat ryhtyä oikeudellisiin toimenpiteisiin, kuten vaatia vahingonkorvausta, kolme aikarajoitusta tulevat kysymykseen.

Ensimmäinen on IT-teknologian asettama aikaraja, toinen on siviilioikeudellinen aikaraja vahingonkorvausvaatimuksille, ja kolmas on rikosilmoituksen vanhentumisaika.

Käydään nämä läpi yksitellen.

https://monolith.law/reputation/defamation[ja]

https://monolith.law/reputation/privacy-invasion[ja]

1. IT- ja tekniset rajoitukset määräävät aikarajan

Netissä tehtyjen kirjoitusten tekijän tunnistamisessa on tiukka aikaraja. Tekijän tunnistaminen jakautuu pääpiirteittäin seuraaviin kolmeen vaiheeseen:

1. Kunnianloukkauksen tai yksityisyyden loukkauksen kaltaisia artikkeleita julkaisevan sivuston ylläpitäjän tai web-palvelimen ylläpitäjän on annettava tekijän IP-osoitteen kaltaiset tiedot.
2. Kun IP-osoite on saatu, voidaan selvittää, onko viesti lähetetty matkapuhelinoperaattorin kautta (jos käytetään mobiiliverkkoa) vai internet-palveluntarjoajan kautta (jos käytetään kiinteää yhteyttä). Tämän jälkeen pyydetään kyseistä matkapuhelinoperaattoria tai internet-palveluntarjoajaa estämään viestin lokitietojen poistaminen.
3. Matkapuhelinoperaattorilta tai internet-palveluntarjoajalta pyydetään tekijän nimi- ja osoitetiedot (tämä vaihe on yleensä nimi- ja osoitetietojen julkistamista koskeva oikeudenkäynti).

https://monolith.law/reputation/disclosure-of-the-senders-information[ja]

Ja juuri näissä toisessa ja kolmannessa vaiheessa, joissa matkapuhelinoperaattoria tai internet-palveluntarjoajaa pyydetään tekijän nimi- ja osoitetietoja, IT- ja tekniset rajoitukset määräävät aikarajan, joka muodostuu ongelmaksi.

IT-tekniset rajoitukset määräävät aikarajan tekijän tietojen julkistamista koskevassa oikeudenkäynnissä

Matkapuhelinoperaattorien ja internet-palveluntarjoajien lokitietoja ei julkaista, mutta niiden säilytysaika määräytyy yrityksen omien käytäntöjen mukaan.

Esimerkkejä ovat:

• Matkapuhelinoperaattorit säilyttävät lokitietoja vain noin kolme kuukautta ja kiinteän yhteyden internet-palveluntarjoajat vain noin puoli vuotta tai vuoden. Kun tämä aika on kulunut, lokitietoja ei enää ole olemassa, eikä niiden säilyttämistä tai julkistamista voida vaatia.
• Jos lokitietojen poistamista on pyydetty estettäväksi ja pyyntö on hyväksytty, lokitietoja ei silti säilytetä rajattomasti. Jos nimi- ja osoitetietojen julkistamista koskevaa oikeudenkäyntiä ei aloiteta nopeasti, kerran säilytetyt lokitiedot saattavat kadota.

Nämä ovat vain joitakin esimerkkejä.

Erityisesti ensimmäisessä esimerkissä, jos kirjoitus on tehty yli kolme kuukautta tai vuoden sitten, “kuka sen kirjoitti” -lokitietoja ei enää ole olemassa. Tämän teknisen rajoituksen vuoksi tekijän tunnistaminen kirjoituksen perusteella ei välttämättä ole mahdollista.

Jos tekijän henkilötietoja ei tiedetä, vahingonkorvausta ei ehkä voida vaatia, joten tekijän tietojen julkistamista on kiirehdittävä.

Tämä ei ole niinkään oikeudellinen “vanhentumisaika”, vaan “IT- ja tekninen” rajoitus.

2. Vahingonkorvausvaatimuksen vanhentumisaika

Tästä alkaa oikeudellinen “vanhentumisaika” -kysymys.

Jos joku julkaisee artikkelin, joka loukkaa kunniaasi tai yksityisyyttäsi, voit tehdä vahingonkorvausvaatimuksen kyseiselle julkaisijalle siviililain (japanilainen siviililaki) 709 §:n perusteella, kun julkaisija on tunnistettu.

Tässä yhteydessä “vahinko” tarkoittaa esimerkiksi asianajajan palkkioita, jotka ovat syntyneet julkaisijan tunnistamiseksi, tai henkistä vahinkoa vastaavia korvauksia.

https://monolith.law/reputation/compensation-for-defamation-damages[ja]

Ongelmana on “vanhentumisaika vahingonkorvausvaatimukselle, joka johtuu laittomasta toiminnasta (tortista)”.

Ja tällä “netissä tehdyn julkaisun vanhentumisajalla” on kaksi erilaista tyyppiä.

20 vuotta verkkoon kirjoittamisesta

Väärän postauksen jälkeen 20 vuodessa, vahingonkorvausvaatimukset, jotka perustuvat verkkoon kirjoittamiseen, katoavat. Kuitenkin, mainehaittojen suhteen, tämä ei todennäköisesti ole suuri ongelma käytännössä.

“Haluan tehdä vahingonkorvausvaatimuksen yli 20 vuotta sitten tehdyistä postauksista” on tilanne, jota on vaikea kuvitella ainakin tämän artikkelin kirjoitushetkellä, vuonna 2022.

Vahingosta ja vahingonaiheuttajasta tietäminen 3 vuoden ajan

Tämä on todellinen ongelman ydin.

Kun kirjoittajan tunnistaminen on suoritettu ja on selvitetty, kuka on vahingonaiheuttaja, kolmen vuoden kuluttua vahingonkorvausvaatimukset kyseistä vahingonaiheuttajaa kohtaan muuttuvat mahdottomiksi.

Kuitenkin, milloin tämä “vahingon ja vahingonaiheuttajan tietäminen” tapahtuu, ei ole aina selvää.

Aiemmassa oikeudenkäynnissä

Vahingonkorvausvaatimusten esittäminen vahingonaiheuttajalle on mahdollista, kun nämä tiedot ovat tiedossa mahdollisimman paljon

Korkeimman oikeuden päätös 29. tammikuuta 2002 (Heisei 14)

on ollut esillä.

Kun kyseessä on mainehaitta tai yksityisyyden loukkaus, kuten maineeseen liittyvä vahinko, “vahingonkorvausvaatimukset vahingonaiheuttajalle” ovat yleensä mahdottomia missään mielessä, kunnes saadaan tietoja kirjoittajan osoitteesta ja nimestä matkapuhelinoperaattorilta tai palveluntarjoajalta.

Siksi, kun saadaan tietoja kirjoittajan osoitteesta ja nimestä, “3 vuoden” aikarajan laskenta alkaa, ja ammattikielellä tämä on “alkamispiste”.

Kuitenkin, käytännön näkökulmasta, pelkästään osoitteen ja nimen saaminen ei välttämättä tee “rikoksentekijästä” selvää.

Tässä vaiheessa paljastettu tieto on tarkasti ottaen “kirjoituksen tehneen linjan sopimuksen tekijän osoite ja nimi”, ei “kirjoituksen tehneen kirjoittajan osoite ja nimi”.

Esimerkiksi,

• Sopimuksen tekijä on 50-vuotias mies, mutta kirjoituksen sisällön perusteella on todennäköistä, että hän on samaa sukupuolta oleva tytär, ja todellisuudessa vahingonkorvausvaatimusten neuvottelut aloitettiin sisällön todistamisen jälkeen, ja lopulta hän oli tytär
• Sopimuksen tekijä on yritys, mutta neuvottelut aloitettiin, ja tietyn työntekijän todettiin tehneen kirjoituksen yrityksen linjalta, ja monista syistä todettiin, että yritystä voidaan syyttää käyttäjän vastuusta

eli “sopimuksen tekijän osoitteen ja nimen selvittäminen” ei ole sama kuin “kenelle vahingonkorvausvaatimus voidaan esittää”.

Tämä johtuu siitä, että useimmissa tapauksissa tarvitaan tiettyjä neuvotteluja ja aikaa selvittää, kenelle vaatimus voidaan esittää.

Edellä mainitun oikeudenkäynnin mukaan, “uhri tietää, että vahingonkorvausvaatimus vahingonaiheuttajalle on todellisuudessa mahdollinen”, ei ole “sopimuksen tekijän osoitteen ja nimen selvittäminen”, vaan esimerkiksi,

• “Se vahvistettiin tyttäreksi”
• “Todettiin, että yritystä voidaan syyttää käyttäjän vastuusta”

ajankohta.

Tässä tapauksessa, “kenelle vahingonkorvausvaatimus voidaan esittää” -ajankohta on ajankohta, jolloin aikaraja alkaa.

3. Rikosilmoituksen vanhentumisaika

Tähän asti olemme käsitelleet siviilioikeudellista ‘vanhentumisaikaa’ ja aikarajoja, mutta on myös rikosoikeudellinen vanhentumisaika. Eli,

• Vahingonkorvausvaatimuksen vanhentumisaika: aikaraja, jonka kuluessa uhri voi esittää vahingonkorvausvaatimuksen tekijälle
• Rikoslain mukainen vanhentumisaika: aikaraja, jonka kuluessa voidaan tehdä rikosilmoitus tai poliisi tai syyttäjä voi suorittaa pidätyksen tai nostaa syytteen esimerkiksi kunnianloukkauksesta

Nämä ovat erillisiä käsitteitä.

Tämä pätee paitsi internetissä tapahtuvaan mainehaittaan, myös kaikkiin muihin aiheisiin.

Ja rikosoikeudellinen ‘vanhentumisaika’ vaihtelee rikoksen mukaan.

Lisäksi on olemassa kaksi hieman monimutkaista käsitettä: ‘rikosilmoituksen aikaraja (rikosilmoituksen vanhentumisaika)’ ja ‘syytteen vanhentumisaika’.

Rikosilmoituksen aikaraja (rikosilmoituksen vanhentumisaika)

Kunnianloukkauksen kaltaiset rikokset eivät johda syytteen nostamiseen, ellei uhri tee rikosilmoitusta.

Toisin kuin murha- tai pahoinpitelyrikokset, uhri tekee rikosilmoituksen ja vasta sitten siitä tulee ‘poliisiasia’.

Kunnianloukkauksen lisäksi, riippuen siitä, mitä oikeuksia on loukattu, saatat pystyä nostamaan syytteen herjauksesta, luottamuksen menettämisestä, liiketoiminnan häirinnästä, uhkauksesta tai voimakeinoin tehdystä liiketoiminnan häirinnästä.

Ja joissakin näistä tapauksista syyte voidaan nostaa ilman rikosilmoitusta.

Tälle ‘rikosilmoitukselle’ on asetettu aikaraja: ‘tekijän tunnistamisesta’ kuuden kuukauden kuluessa. Aiemmassa oikeuskäytännössä on todettu:

‘Tekijän tunnistamispäivä’ viittaa päivään rikoksen päättymisen jälkeen, ja vaikka rikosilmoituksen tekijä tunnistaisi tekijän rikoksen aikana, sitä päivää ei voida pitää rikosilmoituksen alkamispäivänä.

Ylin oikeus, 17. joulukuuta 1970 (Showa 45)

Tämä on myös käsite, joka herättää kysymyksen ‘milloin se on konkreettisesti internetissä tapahtuvan mainehaitan tapauksessa’.

Syytteen vanhentumisaika

Tietyn ajan kuluttua tapahtuneita rikoksia ei voida syyttää. Tämä on lähinnä ‘vanhentumisaika’ arkikielessä.

Tämä ‘syytteen vanhentumisaika’ on esimerkiksi kunnianloukkauksen tapauksessa kolme vuotta. Tämän ajanjakson jälkeen tekijää ei voida rangaista.

Huomautettakoon, että yksityisyyden loukkauksen tapauksessa ei ole olemassa ‘yksityisyyden loukkauksen rikosta’, joten poliisi ei suorita pidätyksiä tai syytteitä, eikä syytteen vanhentumisaikaa ole olemassa.

Maineen loukkaamiseen liittyvistä rikoksista, joista saatat pystyä nostamaan syytteen,

• Herjausrikos on yksi vuosi kunnianloukkauksen lisäksi
• Luottamuksen menettämisrikos, liiketoiminnan häirintärikos, uhkausrikos ja voimakeinoin tehty liiketoiminnan häirintärikos ovat kolme vuotta

Syytteen vanhentumisaika on määritelty.

Syytteen vanhentumisaika vaihtelee rikoksen mukaan, joten on tarpeen harkita, mihin rikokseen mainehaitta liittyy ja kuinka monta vuotta kyseisen rikoksen syytteen vanhentumisaika on.

Ajanjakso, joka tarvitaan lähettäjän tietojen paljastamiseen

Väliaikaisen toimenpiteen tai vastaavan kautta IP-osoitteen paljastamismääräyksen saaminen vie noin 2-3 kuukautta, ja IP-osoitteen paljastamisen jälkeenkin lähettäjän tietojen paljastamispäätöksen saaminen vie noin 6-9 kuukautta.

Siksi koko prosessi vie nopeimmillaankin noin 9 kuukautta lähettäjän tietojen tunnistamiseen.

Lisätietoja lähettäjän tietojen paljastamispyynnön prosessista on selitetty alla.

https://monolith.law/reputation/disclosure-of-the-senders-information[ja]

Yhteenveto: Jos haluat sujuvasti edetä lähettäjän tietojen paljastamispyynnössä, ota yhteyttä asianajajaan

Kuten näette, internetissä kirjoitettuihin mainehaittoihin liittyvät ‘yleiset’ määräajat ja ‘aikarajat’ ovat moninaisia, ja niiden aikarajojen laskemisen aloituskohta, ‘lähtöpiste’, vaatii melko paljon asiantuntemusta.

Lähettäjän tietojen paljastamispyyntöön on vastattava nopeasti, ja koska prosessi vaatii myös oikeudenkäyntiä, sujuva toiminta on välttämätöntä.

Kuitenkin, vanhojen viestien aiheuttama mainehaitta ei ole asia, josta pitäisi luopua helposti. On tärkeää ensin konsultoida asianajajaa tai muuta asiantuntijaa.