Velkaomaisuuden vaihto (DES) Japanin yhtiöoikeudessa – Käytännön opas

Velkavelkapääomavaihto (Debt-Equity Swap, jäljempänä “DES”) on tehokas menetelmä, jonka avulla yritykset voivat parantaa taloudellista tilaansa ja toteuttaa yrityssaneerausta. Tämä toimenpide tarkoittaa yrityksen velkojen (Debt) vaihtamista kyseisen yrityksen pääomaan (Equity), eli osakkeisiin (Swap). Käytännössä velkoja, jolla on rahasaatavia yrityksestä, voi sijoittaa nämä saatavat yritykseen ja saada vastineeksi yrityksen osakkeita. Tämä menetelmä voi dramaattisesti parantaa ylivelkaantuneen yrityksen tasetta. Esimerkiksi velkojen vähentäminen ja oman pääoman vahvistaminen voi poistaa ylivelkaantumisen ja palauttaa luottamuksen rahoituslaitoksilta ja liikekumppaneilta. DES:ää voidaan myös käyttää M&A:ssa ja liiketoiminnan sukupolvenvaihdoksissa velkojen järjestelyyn ja seuraajan taakan keventämiseen. Kuitenkin tämän tehokkaan menetelmän taustalla on Japanin yhtiölain ja verolain määrittelemät monimutkaiset säännökset. Laillisesti DES käsitellään “luonnossa suoritettavana sijoituksena”, joka on erityinen muoto osakepääoman korottamisesta, ja sen toteuttaminen vaatii tiukkoja menettelyjä. Tässä artikkelissa käsitellään yksityiskohtaisesti DES:n oikeudellista luonnetta, johtamisen etuja ja riskejä, tarkkoja oikeudellisia menettelyjä sekä käytännön näkökohtia, jotka vaativat erityistä huomiota, perustuen Japanin lainsäädäntöön.

Debt Equity Swapin (DES) yleiskatsaus ja sen oikeudellinen luonne Japanissa

DES:n ymmärtämisen kannalta keskeisintä on, että se sijoittuu Japanin yhtiölain (Companies Act of Japan) mukaisesti ‘luonnonsuorituksena’ tehtävän sijoituksen kategoriaan. Osakkeiden merkitsijä maksaa yleensä yhtiölle rahaa, mutta Japanin yhtiölain 199 artiklan 1 momentin 3 kohdan mukaan sallitaan myös rahan sijasta muun omaisuuden sijoittaminen . Tämä rahan sijasta tapahtuva sijoitus on ‘luonnonsuorituksena’ tehtävä sijoitus. DES-transaktiossa velkoja sijoittaa yhtiölle ei rahaa, vaan omistamansa ‘yhtiölle suuntautuvan rahasaatavan’ .

Tämän transaktion seurauksena yhtiö saa omistukseensa sijoitetun rahasaatavan. Toisin sanoen, yhtiöstä tulee sen oma velkoja. Kun saatava ja velka kuuluvat samalle taholle, ne kumoavat toisensa. Tämä oikeudellinen vaikutus perustuu Japanin siviililain (Civil Code of Japan) 520 artiklan periaatteeseen ‘sekoittumisesta’ . Lopputuloksena yhtiö voi samanaikaisesti lisätä pääomaa osakkeita liikkeelle laskemalla ja kumota vastaavan velan.

Näin ollen se, että DES muodostuu oikeudellisesti luonnonsuorituksena tehtävänä sijoituksena, merkitsee enemmän kuin pelkkää teknistä luokittelua. Japanin yhtiölaki asettaa luonnonsuorituksena tehtäville sijoituksille tiukat säännöt. Tämä estää arvottomien tai yliarvostettujen omaisuuserien sijoittamisen, mikä voisi vahingoittaa yhtiön pääomaa ja aiheuttaa haittaa muille osakkeenomistajille tai yhtiön velkojille . Siksi DES:n toteuttamisessa on välttämätöntä noudattaa tarkasti näitä luonnonsuorituksena tehtävään sijoitukseen liittyviä oikeudellisia menettelyjä. Tämän oikeudellisen luonteen ymmärtäminen on lähtökohta kaikkien DES:iin liittyvien menettelyjen ja riskien hallinnalle.

DES:n tuomat liiketoiminnalliset edut ja potentiaaliset riskit Japanissa

Japanissa Debt Equity Swap (DES) on sekä velallisyhtiön että velkojien kannalta tärkeä strateginen vaihtoehto, joka vaatii merkittäviä liikkeenjohdollisia päätöksiä. Sen hyötyjä ja riskejä on punnittava huolellisesti.

Ensinnäkin, velallisyhtiön näkökulmasta suurin etu on taloudellisen tilanteen perusteellinen parantaminen. Lainat muuttuvat pääomaksi, mikä vähentää taseen velkoja ja lisää omaa pääomaa. Tämä parantaa omavaraisuusastetta ja mahdollistaa ylivelkaisuudesta selviämisen. Ulkoisen luottokelpoisuuden palautuessa voidaan odottaa uusia lainoja rahoituslaitoksilta ja parantuneita suhteita liikekumppaneihin. Lisäksi, kun lainojen takaisinmaksua ja korkokuluja ei enää tarvita, kassavirta paranee huomattavasti, ja näitä varoja voidaan suunnata yrityksen uudelleenjärjestelyyn ja kasvuinvestointeihin.

Toisaalta yhtiölle ei voi sivuuttaa merkittäviä riskejä. Suurin riski on omistusoikeuden laimentuminen. Aikaisemmin pelkästään velkojina toimineet rahoituslaitokset muuttuvat osakkeenomistajiksi, mikä antaa heille äänioikeuden ja suoran vaikutusvallan yhtiön johtamiseen. Tämä voi alentaa nykyisten osakkeenomistajien määräysvaltaa ja rajoittaa johtamisen vapautta. Vaikka korkomenot poistuvat, yrityksen toipuessa uusille osakkeenomistajille voi syntyä dividendien maksuvelvoite. Lisäksi, jos osakepääoma ylittää sata miljoonaa jeniä, yhtiö ei enää ole oikeutettu verotuksellisiin etuihin, jotka on suunnattu pienille ja keskisuurille yrityksille.

Toisaalta velkojien näkökulmasta DES voi olla realistinen vaihtoehto kriisirajan tuntumassa olevan yrityksen saatavien perimiseksi. Saatavien luopumisella ne menetetään kokonaan, mutta DES:n kautta osakkeiden hankkiminen mahdollistaa tulevaisuuden potentiaalin hyödyntämisen. Jos yrityksen uudelleenrakentaminen onnistuu, omistettujen osakkeiden arvo nousee, ja osakkeiden myynnistä tai dividendeista voi saada tuottoa, joka ylittää alkuperäisen saatavan määrän. Osakkeenomistajana voi myös osallistua yrityksen johtamiseen ja vaikuttaa aktiivisesti investoinnin arvon maksimointiin.

Riskit ovat kuitenkin velkojille merkittäviä. Suurin riski on oikeudellisen vaateen aseman heikkeneminen. Lainasaatava, jolla on etuoikeutettu asema yhtiön varoihin nähden, muuttuu osakkeiksi, jotka ovat kaikkein alimmaisena vaateiden hierarkiassa. Jos yritys epäonnistuu uudelleenrakentamisessa ja joutuu selvitystilaan, osakkeiden arvo voi laskea nollaan, ja sijoituksen palauttaminen muuttuu erittäin vaikeaksi. Lisäksi menetetään sopimuksen mukainen korkotulo. Jos kohdeyritys on yksityinen, hankittujen osakkeiden markkinakelpoisuus puuttuu, ja niiden myyminen käteiseksi voi olla erittäin vaikeaa. Perimmiltään DES on transaktio, jossa velkoja vaihtaa sijoitusasenteensa ‘puolustavasta’ matalan riskin ja tuoton asemasta ‘hyökkäävään’ korkean riskin ja tuoton asemaan.

DES:n toteuttamismenettelyt Japanin yhtiölaissa

DES on luonteeltaan apporttiomaisuutta, ja sen vuoksi se edellyttää noudattamaan Japanin yhtiölain määrittelemiä tiukkoja menettelyjä. Keskeinen osa näitä menettelyjä on tuomioistuimen määräämän tarkastuslautakunnan suorittama tutkimus.

Japanin yhtiölain (207. pykälän 1. momentti) mukaan, kun apporttiomaisuutta tuodaan yhtiöön, yhtiön on haettava tuomioistuimelta tarkastuslautakunnan määräämistä ja annettava tutkia, onko apporttiomaisuuden arvo asianmukainen. Tämä menettely on tärkeä järjestelmä yhtiön pääoman vahvistamiseksi ja apporttiomaisuuden yliarvostuksen estämiseksi, mutta se on käytännössä aikaa vievä ja kallis, mikä tekee siitä suuren taakan.

Kuitenkin Japanin yhtiölaki tarjoaa tärkeitä poikkeuksia tähän periaatteeseen. Yhtiölain (207. pykälän 9. momentti) mukaan tietyissä olosuhteissa tarkastuslautakunnan tutkimusta ei tarvita, ja juuri nämä poikkeussäännökset tekevät DES:n toteuttamisesta käytännöllistä. DES:lle erityisen relevantti on saman momentin 5. kohta. Tämän säännöksen mukaan, jos apporttiomaisuus on “osakeyhtiölle suoritettava rahasaatava” ja seuraavat kaksi ehtoa täyttyvät, tarkastuslautakunnan tutkimusta ei tarvita:

1. Rahasaatavan maksuaika on saapunut.
2. Rahasaatavalle määritelty apporttiarvo ei ylitä kyseisen rahasaatavan kirjanpidollista arvoa.

Tämä säännös on luotu DES:n sujuvoittamiseksi. Kun yhtiö tuo oman velkansa apporttiomaisuutena, sen arvo voidaan objektiivisesti vahvistaa yhtiön kirjanpidosta, joten yliarvostuksen riski on pieni ja tarkastuslautakunnan tutkimuksen tarve on vähäinen. Käytännössä, jos kohdevelan maksuaika ei ole vielä saapunut, yhtiö voi “luopua määräajan eduista” ilmaisemalla aikomuksensa ja näin keinotekoisesti aikaistaa maksuajan saapumista täyttääkseen tämän vaatimuksen.

DES:n yleinen menettely kulkee seuraavasti. Ensin yhtiö ja velkoja sopivat DES:n toteuttamisesta. Seuraavaksi yhtiön hallitus päättää uusien osakkeiden liikkeeseenlaskusta ja osakkeenomistajien yhtiökokouksessa saadaan erityispäätös (periaatteessa läsnä olevien äänioikeutettujen osakkeenomistajien enemmistön hyväksyntä ja vähintään kaksi kolmasosaa läsnä olevien osakkeenomistajien äänistä). Hyväksynnän jälkeen velkoja tekee osakkeiden merkintäsitoumuksen ja yhtiö suorittaa osakkeiden allokaation. Sitten, voimaantulopäivästä kahden viikon kuluessa, yhtiön on haettava muutosrekisteröintiä oikeusministeriön alaisuudessa toimivalle oikeusrekisterikeskukselle. Tässä yhteydessä rekisteröintihakemukseen on liitettävä yhtiökokouksen pöytäkirja, osakasluettelo, osakemerkintätodistus ja kopiot yhtiön kirjanpidosta, jotka todistavat apporttiomaisuutena tuodun rahasaatavan olemassaolon ja arvon.

Huomioitavia oikeudellisia ja verotuksellisia seikkoja DES:n toteutuksessa Japanissa

DES (Debt Equity Swap) on tehokas taloudellisen tilanteen parantamisen menetelmä, mutta sen toteuttamiseen liittyy merkittäviä oikeudellisia ja verotuksellisia riskejä. Näiden riskien sivuuttaminen voi johtaa odottamattomiin tappioihin ja vastuisiin.

Oikeudellisista riskeistä erityisen huomionarvoinen on “arvonkorvausvastuu”. Tämä tarkoittaa sitä, että jos yhtiöön suoritetun sijoituksen arvo jää merkittävästi alle yhtiön määrittelemän sijoitussumman, osapuolten on maksettava puuttuva summa yhtiölle. Japanin yhtiölain (Companies Act of Japan) 212 ja 213 pykälät määräävät, että tällaisessa tilanteessa sijoituksen tehneet (DES:n tapauksessa velkojat) ja sijoituksen hankintaa koskevia tehtäviä hoitaneet hallituksen jäsenet ovat yhteisvastuullisia puuttuvan summan korvaamisesta. Vaikka tarkastusvaliokunnan tutkimus olisi vapautettu, jos sijoitettavan velan arvon arviointi todetaan jälkikäteen sopimattomaksi, vastuu voi silti seurata. Siksi on äärimmäisen tärkeää varmistaa, että sijoituskohteena olevalla velalla on laillinen pätevyys ja että sillä on kirjanpitoarvoa vastaava todellinen arvo.

Käytännössä kuitenkin usein vakavampi ongelma on verotuksellinen riski, eli “velan mitätöinnistä saatu hyöty” ja sen verotus. Verolainsäädännön näkökulmasta, kun yhtiö saa velan anteeksi, anteeksi annettu summa katsotaan yhtiön tuloksi (voitoksi) ja se on yhteisöveron piirissä. DES:n yhteydessä, jos mitätöitävän velan kirjanpitoarvo on suurempi kuin liikkeeseen laskettavien osakkeiden markkina-arvo, eroa voidaan pitää “velan mitätöinnistä saatuina hyötyinä” ja se voi olla veronalaista. Esimerkiksi, jos 100 miljoonan jenin velka mitätöidään antamalla 50 miljoonan jenin markkina-arvosta osakkeita, 50 miljoonan jenin erotus voi olla verotuksen kohteena oleva velan mitätöinnistä saatu hyöty. Taloudellisen tilanteen parantamiseksi toteutetun DES:n seurauksena ei missään nimessä saa joutua tilanteeseen, jossa tarvitaan suuria maksuvaroja verojen maksamiseen, mikä voisi pahentaa rahoitustilannetta entisestään.

Oikeustapauksista oppiminen Japanin DES-riskistä: Asiantuntijan selitysvelvollisuuden koetuksella ollut tapaus

DES:ään liittyvän veroriskin vakavuus käy ilmi myös todellisista oikeustapauksista. Erityisesti huomionarvoinen on tapaus, jossa veroneuvojana toimivan asiantuntijan selitysvelvollisuuden laiminlyöntiä arvosteltiin ankarasti Tokion alueellisessa tuomioistuimessa 30. toukokuuta 2016 (Heisei 28) annetussa tuomiossa.

Kyseisessä tapauksessa eräs veroneuvojatoimisto ehdotti asiakasyritykselleen omistajan perintöverosuunnitteluna DES:n toteuttamista. Kuitenkin ehdotuksen yhteydessä toimisto laiminlöi kertoa riittävästi siitä, että DES:n toteuttamisen seurauksena yritykselle syntyisi suuri määrä velan vanhentumisvoittoja, mikä johtaisi noin 300 miljoonan jenin suuruiseen yhteisöveron määräytymiseen. Seurauksena yritys joutui maksamaan odottamattoman suuren verosumman.

Tuomioistuin tunnusti veroneuvojatoimiston vastuun kokonaisuudessaan ja määräsi sen korvaamaan yritykselle aiheutuneet vahingot kokonaisuudessaan. Tuomiossa tuomioistuin totesi, että velan vanhentumisvoittojen verotusriski on verotuksen asiantuntijoille yleisesti tiedossa oleva seikka. Lisäksi tuomioistuin katsoi, että asiantuntijana neuvontaa antaessaan on velvollisuus selittää tällaiset vakavat riskit asiakkaalle ymmärrettävästi ja riittävän yksityiskohtaisesti, ja tämän laiminlyönti rikkoo asiantuntijan huolellisuusvelvoitetta.

Tämä oikeustapaus selvästi osoittaa, että DES ei ole pelkästään yhtiöoikeudellinen menettelykysymys. Vaikka DES toteutettaisiin oikeudellisesti täydellisesti, verovaikutusten huomiotta jättäminen voi aiheuttaa tuhoisia seurauksia yrityksen johtamiselle. DES:n suunnittelussa ja toteuttamisessa on välttämätöntä yhdistää sekä yhtiöoikeuden että verolain alueiden tietämys, ja asiantuntijoille asetetaan erittäin korkeat huolellisuusvelvoitteet.

Toinen menetelmä: Vertailu “pseudo-DES”:n kanssa

Välttääksemme verotusriskit, jotka liittyvät velan mitätöitymiseen, kun käytetään aineettoman pääoman DES-menetelmää, käytännössä voidaan soveltaa niin kutsuttua “pseudo-DES” -menetelmää. Tämä menetelmä on taloudelliselta substanssiltaan samankaltainen kuin aineettoman pääoman DES, mutta oikeudellista muotoa muuttamalla pyritään saavuttamaan erilaisia verotuksellisia vaikutuksia.

Pseudo-DES koostuu kahdesta peräkkäisestä toimenpiteestä:

1. Ensiksi velkoja tekee yhtiölle rahallisen sijoituksen, kuten tavallisessa kolmannen osapuolen osakeannissa, ja saa vastineeksi osakkeita.
2. Sen jälkeen yhtiö käyttää nämä rahat velan maksamiseen kyseiselle velkojalle.

Tässä menetelmässä velka ei häviä aineettoman pääoman sekoittumisen kautta, vaan rahallisen maksun kautta. Koska rahallinen sijoitus ja velan maksu ovat itsenäisiä toimenpiteitä, yhtiölle ei yleensä synny velan mitätöitymisestä johtuvaa verotettavaa tuloa, ja näin ollen verotusriskiä voidaan välttää.

Kuitenkin myös pseudo-DES:ssä on riskejä. Jos veroviranomainen katsoo nämä toimenpiteet yhtenä kokonaisuutena ja tulkitsee, että niiden tarkoitus on pelkästään verotaakan keventäminen, se voi hylätä toimenpiteet “veronkiertona” ja verottaa samalla tavalla kuin aineettoman pääoman DES:ssä.

Alla on esitetty taulukko, jossa verrataan aineettoman pääoman DES:n ja pseudo-DES:n pääkohtia.

Kumpaa menetelmää valitaan, riippuu verotusriskistä, menettelyjen selkeydestä ja viranomaisten mahdollisesta veronkierron tunnistamisesta, ja se vaatii kokonaisvaltaista strategista harkintaa.

Yhteenveto

Velkaomistusvaihto on erittäin tehokas keino yrityksen rahoitusrakenteen tervehdyttämiseen ja elvyttämiseen. Sen toteuttaminen on kuitenkin kuin terävän miekan käsittelyä. On tärkeää noudattaa tarkasti Japanin yhtiölain (Companies Act) määräämiä apporttiomaisuuden menettelyjä, mutta myös velan vanhentumisesta saatavan verohyödyn hallinta on avainasemassa onnistumiselle. Päätös siitä, valitaanko todellinen vaihto vai näennäinen velkaomistusvaihto, vaatii syvällistä ymmärrystä sekä oikeudellisista että verotuksellisista näkökohdista ja huolellista suunnittelua.

Monolith Lakitoimisto tarjoaa laajan valikoiman neuvontapalveluita velkaomistusvaihdon toteuttamiseen liittyen sekä kotimaisille että kansainvälisille asiakkaille. Toimistomme tiimiin kuuluu useita englanninkielisiä asiantuntijoita, joilla on ulkomaisten lakimiesten pätevyyksiä, mikä mahdollistaa kansainvälisten asioiden käsittelyn. Tarjoamme kattavaa tukea Japanin yhtiölain mukaisen kaupan muodostamisessa ja menettelyjen toteuttamisessa, sekä tunnistamme ja ehdotamme keinoja liittyvien verotuksellisten ja oikeudellisten riskien lieventämiseksi. Hyödyntäkää asiantuntemustamme turvallisen ja tehokkaan rahoitusstrategian käyttöönottamiseksi.