Pidätys- tai rikoshistorian julkaisemisen oikeudelliset ongelmat - Eikö se ole kunnianloukkaus tai yksityisyyden loukkaus?

“Syylliseksi tuomitun” tai “pidätetyn” tosiasiat ovat asioita, joita ihmiset eivät yleensä halua julkistaa.

Rikos- tai pidätysrekisterin tosiasioiden julkistaminen oikealla nimellä ei ainoastaan alenna henkilön sosiaalista arvostusta, vaan se on myös yksityisyyden loukkaus.

Huolimatta tästä, sanomalehdissä ja televisiossa näemme usein uutisia, jotka on julkaistu oikeilla nimillä. Tämä johtuu siitä, että oikean nimen itsessään katsotaan liittyvän “yleiseen etuun” tai että oikean nimen julkaisemisen hyöty on suurempi kuin sen julkaisematta jättämisen hyöty. Tästä syystä kunnianloukkaukset tai yksityisyyden loukkaukset eivät yleensä ole laittomia.

Jo pitkään jotkut journalistit ja asianajajajärjestöt ovat väittäneet, että rikosraportointi tapauksissa, joissa tavalliset ihmiset ovat epäiltyjä tai syytettyjä, tulisi periaatteessa tehdä nimettömänä. Mutta miten tuomioistuimet ovat päättäneet tästä?

Tässä artikkelissa selitämme tapauksen, jossa mies, joka väitti kärsineensä vahinkoa oikealla nimellä julkaistusta uutisoinnista, haastoi oikeuteen kolme sanomalehteä, jotka olivat raportoineet hänen pidätyksestään Aichin prefektuurin poliisilaitoksella, vaikka häntä ei oltu syytetty.

Tapauksen yhteenveto

Mies, joka johti konsultointiyritystä Nagoyassa, pidätettiin 10. helmikuuta 2010 (Heisei 22) väärennetyn asiakirjan käytöstä epäiltynä.

Epäilty teko käsitti sen, että noin neljä vuotta aiemmin hän oli yhdessä erään naisen kanssa suunnitellut väärennetyn yrityksen hallintosopimuksen, jossa yhteisvastuullisen takaajan kohta oli väärennetty, ja esittänyt sen oikeudelle naisen asianajajan kautta, jotta nainen saisi etua yhteisvastuullisen velan vaatimusta koskevassa oikeudenkäynnissä.

Mies kiisti johdonmukaisesti epäillyn teon ja pidätettiin 3. maaliskuuta asti, mutta häntä ei syytetty.

Seuraavana päivänä pidätyksen jälkeen kolme sanomalehteä, Mainichi Shimbun, Asahi Shimbun ja Chunichi Shimbun, raportoivat miehen pidätyksestä hänen oikealla nimellään. Jokaisessa artikkelissa miestä kutsuttiin “itse nimittämäksi konsulttiyrityksen johtajaksi” ja otsikko oli “Mies pidätetty väärennetyn sopimuksen käytöstä”. Vaikka artikkelissa mainittiin, että “epäilty kiistää perusteettomat syytökset”, se sisälsi myös lauseita kuten “Mies, joka käytti väärennettyä sopimusta”.

Tämän seurauksena mies haastoi lehdet oikeuteen väittäen, että hänen maineensa oli loukattu ja hänen yksityisyytensä ja kunniansa oli rikottu, ja vaati vahingonkorvauksia.

Kiistanalaisia kohtia olivat artikkelin ilmaisut kuten “itse nimittämä” ja “väärennös, paljastettu!” sekä oikean nimen julkaisemisen oikeellisuus.

Lopputuloksena, tulokset vaihtelivat eri sanomalehtien välillä. Katsotaanpa, miten oikeus ja sanomalehdet päätyivät erilaisiin tuloksiin.

Kantajan väite

Kantaja väittää, että

Jokaisessa artikkelissa on esitetty tosiasioita, kuten se, että naispuolinen yrittäjä, joka oli mukana salaliitossa, on myös lähetetty syytteeseen, että asianajaja on myöntänyt väärentämisen, ja että väärentäminen on varmaa. Lisäksi on esitetty tosiasia, että kantaja on jättänyt liiketoiminnan hallinnointisopimuksen Nagoyan alioikeuteen (Nagoya District Court). Nämä seikat alentavat hänen yhteiskunnallista arvostustaan.

Lisäksi, jos lukee sanomalehtiartikkelin, jossa ammattiin on liitetty sana “itse nimetty”, yleinen lukija saa vaikutelman, että henkilö on väärinkäyttänyt kyseistä ammattia. Jos todellisessa ammatissa toimiva henkilö merkitään “itse nimetyksi”, se alentaa hänen yhteiskunnallista arvostustaan.

Hän väitti myös, että

Henkilötietoja, kuten nimi, ikä, ammatti ja osa osoitteesta, on myös julkaistu. Nämä tiedot ovat sellaisia, joita yksityishenkilö ei haluaisi julkaistavan, jos otetaan huomioon tavallisen ihmisen herkkyys ja kyseisen yksityishenkilön asema. Siksi ne kuuluvat yksityisyyden piiriin ja niitä tulisi suojella.

Hän totesi.

https://monolith.law/reputation/honor-feelings-part1[ja]

https://monolith.law/reputation/personal-information-and-privacy-violation[ja]

Sanomalehden väite

Vastauksena tähän, Chunichi Shimbun (Chunichi-sanomalehti) väitti, että

Artikkelissa esitetyt tosiasiat eivät ole väärennettyjen asiakirjojen käyttöä koskevan rikoksen tekemistä tai sellaisen rikoksen tekemisen kaltaisia tosiasioita, vaan tosiasioita, että Aichin prefektuurin poliisi pidätti kantajan väärennettyjen asiakirjojen käytön epäilyn perusteella, että Aichin prefektuurin poliisi julkisti pidätyksen, ja että kantaja kiistää pidätysperusteet. Näin ollen ne eivät voi alentaa kantajan yhteiskunnallista arvostusta.

Sanomalehti väitti myös, että heidän mainintansa kantajan ammatista “itse ilmoitettuna” ei anna vaikutelmaa, että kantaja on pahoillaan tekemästään rikoksesta huolimatta, vaan että he kirjoittivat “itse ilmoitettu” sen jälkeen, kun Aichin prefektuurin poliisi oli julkistanut tiedot ja poliisiviranomaiset olivat kertoneet haastattelussa, ettei heillä ollut vahvistusta sille, että kantaja on konsultti. Heidän mukaansa olisi mahdollista, että kirjoittaminen “konsultti” ilman vahvistusta ei heijastaisi todellista tilannetta, joten “itse ilmoitettu” on yhteiskunnallisesti hyväksyttävä ilmaisu.

Sanomalehti väitti, että ilmaisunvapauden ja yksityisyyden loukkaamisen tasapainottamisessa on otettava huomioon molempien tarpeet ja tarkasteltava, onko loukkaus yhteiskunnallisesti hyväksyttävissä olevissa rajoissa. Rikosraportoinnissa epäillyn henkilön tunnistaminen on peruselementti ja yhtä tärkeä yleinen huolenaihe kuin rikoksen tosiasiat itse. Se takaa raportoinnin totuudenmukaisuuden, valvoo tutkintaviranomaisten mahdollista mielivaltaista tiedon manipulointia ja estää tarpeetonta sekaannusta yhteisössä, kuten rikollisten etsintää tai virheellisten huhujen leviämistä anonyymiraportoinnin seurauksena. Näin ollen, jos raportoinnin julkisuus ja yleinen etu tunnustetaan, ja jos on olemassa kohtuullinen syy uskoa, että raportoinnin sisältö on totta tai uskotaan olevan totta, kunnianloukkauksen perusteella tehty rikos ei toteudu, ja samoin ei pitäisi toteutua yksityisyyden loukkaamisen perusteella tehty rikos.

Nämä väitteet esitettiin kaikissa yrityksissä, ja ne ovat yleisiä näkemyksiä.

Tokion alioikeuden päätös

Oikeus totesi Chunichi Shimbun -lehden artikkelin kirjoituksesta:

“Jos tarkastellaan vain otsikkoa, ‘Väärennös, paljastettu!’ ja ‘Sopimus, hylätty arvioinnissa’ viittaavat siihen, että joku yritti käyttää väärennettyä sopimusta, mutta se paljastettiin väärennökseksi arvioinnin perusteella. Tämä ylittää pelkän epäilyn tosiasian. Kuitenkin alaotsikossa lukee ‘Epäillyn yritysjohtajan pidätys, kiistää’, ja lisäksi artikkelin tekstissä lukee ‘Aichin prefektuurin poliisi… pidätti ja ilmoitti’ ja ‘Keskuksen mukaan… on epäilyjä’. Tämän perusteella yleinen lukija voi tulkita, että artikkeli perustuu poliisin ilmoitukseen. Ei voida sanoa, että artikkelissa väitetään ehdottomasti, että kantaja on syyllistynyt väärennetyn asiakirjan käyttörikokseen. Artikkeli kertoo vain, että kantaja on pidätetty epäiltynä väärennetyn asiakirjan käytöstä ja kantajan puolustusväitteet. Tämän perusteella ei voida sanoa, että artikkeli alentaa kantajan sosiaalista arvostusta.”

Ja totesi, että kaksi muuta lehteä tekivät samanlaisen päätöksen, eivätkä tunnustaneet kunnianloukkausta. Lisäksi, kunnian tunteiden loukkaamisesta:

“‘Väärennös, paljastettu!’ ja ‘Sopimus, hylätty arvioinnissa’ voivat sisältää ivallisen sävyn, joka esittää kantajan rikollisena, joka on paljastettu väärentäjäksi. Kuitenkin, kuka tahansa tuntisi, että tällainen teko on ehdottomasti anteeksiantamaton. Ei voida sanoa, että se on merkittävä loukkaus, joka ylittää yhteiskunnallisesti hyväksyttävän sietokyvyn rajat ja loukkaa kantajan kunnian tunteita. Siksi laiton teko ei ole perusteltu.”

Ja totesi. Mitä tulee yksityisyyden loukkaukseen:

“Vaikka Japanissa on keskusteltu siitä, pitäisikö rikosraportoinnin periaatteita tarkistaa, erityisesti epäiltyjen nimeämistä, se on edelleen rikosraportoinnin peruselementti. Se on yhtä tärkeä yleisen kiinnostuksen kohde kuin rikoksen tosiasia itse. Raportoimalla pidätetyn henkilön nimen, iän, ammatin ja osan osoitteesta yhdessä pidätyksen tosiasian kanssa, voidaan taata raportoinnin totuudenmukaisuus ja tarkkuus. Tämä mahdollistaa tutkintaviranomaisten toiminnan valvonnan ja estää tarpeettoman rikollisen etsinnän ympäröivillä alueilla. Tämän vuoksi ei voida kiistää, että on erittäin tärkeää julkaista tosiasioita, jotka kuuluvat kantajan yksityisyyteen.”

Tokion alioikeus, päätös 30. syyskuuta 2015 (2015)

Ja totesi, että artikkelit, jotka raportoivat pidätyksen tosiasian yhdessä epäillyn nimen, iän, ammatin ja osan osoitteesta, ovat merkittäviä ja välttämättömiä. Tämä merkitys ja tarve ovat etusijalla verrattuna oikeudelliseen etuun, joka koskee näiden yksityisyyteen liittyvien tietojen julkaisematta jättämistä. Siksi yksityisyyden loukkaus ei ole perusteltu.

Lisäksi, Mainichi Shimbun -lehden artikkelista:

“Vaikka artikkelissa ei mainita väärennetyn asiakirjan tekemisen epäiltyä tosiasiaa, se väittää, että kantaja on tehnyt yhteistyötä naisen kanssa ja väärentänyt sopimuksen, ja että hän on pidätetty myös väärennetyn asiakirjan tekemisrikoksesta. Tämä poikkeaa poliisin ilmoituksesta. Väärennetyn asiakirjan tekemisrikos ja väärennetyn asiakirjan käyttörikos ovat selvästi erillisiä rikoksia. Jos kantaja on pidätetty väärennetyn asiakirjan tekemisrikoksesta, vaikka hän olisi pidätetty myös väärennetyn asiakirjan käyttörikoksesta, ei voida sanoa, että on osoitettu, että artikkelin tärkeä osa on totta.”

Ja tunnusti kunnianloukkauksen ja kunnian tunteiden loukkaamisen, ja määräsi 500 000 jenin korvaukset ja 50 000 jenin asianajokulut, yhteensä 550 000 jeniä.

Kantaja valitti tästä päätöksestä.

Tokion korkeimman oikeuden päätös

Oikeus totesi ensin, että valittajan (ensimmäisen oikeusasteen kantajan) väite siitä, että yleinen lukija saa vahvistetun käsityksen siitä, että valittaja on rikollinen, joka on käyttänyt väärennettyjä sopimuksia, lukemalla artikkelit otsikoiden vaikutuksen alaisena, ei pidä paikkaansa. Otsikot viittaavat vain tosiasioihin, kuten väärennöksen paljastumiseen ja sopimuksen kiistämiseen asiantuntijalausunnon perusteella, sekä siihen, että väärennettyjä sopimuksia on käytetty rahallisten vaatimusten esittämiseen yhteisvastuullisille takaajille. Vaikutus, jonka yleinen lukija saa näistä otsikoista, on hyvin rajallinen. Lisäksi jokaisessa artikkelissa mainitaan, että valittaja on rikosepäilyn kohteena ja kiistää syyllisyytensä. Näin ollen ei voida hyväksyä, että yleinen lukija saisi vahvistetun käsityksen siitä, että valittaja on rikollinen, joka on käyttänyt väärennettyjä sopimuksia, pelkästään otsikoiden perusteella.

Oikeus ei siis hyväksynyt kunnianloukkausta. Myös artikkelissa käytetty termi “itse nimittänyt” sai oikeudelta seuraavan kommentin:

Termiä “itse nimittänyt” käytetään yleisesti silloin, kun ei ole vahvistusta. Tarkasteltaessa artikkeleita, valittajan osoitteen jälkeen mainitaan vain, että hän on “itse nimittänyt konsulttiyrityksen johtaja” tai “itse nimittänyt konsultti”. Ei ole mitään viittausta siihen, että “todellisuudessa näin ei ole”.

Näin ollen ei voida hyväksyä, että yleinen lukija saisi käsityksen, että valittaja valehtelee ammatistaan mainitun “itse nimittänyt” -termin perusteella, eikä voida hyväksyä, että tämä ilmaisu itsessään alentaisi valittajan sosiaalista arvostusta.

Valittaja väitti, että “valittajan nimen mainitseminen on irrallinen julkisuudesta ja yleisestä edusta”, mutta oikeus totesi:

Rikollisen tunnistaminen rikosraportoinnissa on rikosraportoinnin peruselementti ja yhtä tärkeä kuin itse rikos.

Lisäksi pidätykseen liittyvät rikosepäilyt ovat vakavia tapauksia, jotka voivat horjuttaa oikeudenmukaisuutta ja luottamusta oikeusjärjestelmään, eivätkä ne ole vähäpätöisiä tapauksia. Ne vaikuttavat monien kansalaisten etuihin, jotka käyttävät oikeusjärjestelmää, joten niiden raportoinnilla on suuri yhteiskunnallinen merkitys. Näin ollen pidätykseen liittyvät tosiasiat ovat julkisen edun mukaisia ja niiden raportointi on tehty yksinomaan yleisen edun nimissä.

Tarkasteltaessa, onko rikollisen nimen, iän, ammatin ja osan osoitteesta julkaiseminen pidätyksen yhteydessä aina sallittua, on otettava huomioon, että pidätetyllä epäillyllä on oikeus olettaa syyttömyyttään, kuten valittaja väittää. Tämä huomioon ottaen on mahdollista, että tietyissä olosuhteissa, kuten rikosepäilyn sisällön, epäillyn aseman ja ominaisuuksien perusteella, yksityisyyden suojan tarve voittaa julkisen edun, ja rikosraportointi, joka sisältää henkilötietoja, kuten nimen, epäillyn vaiheessa, voi olla kunnianloukkaus tai laiton yksityisyyden loukkaus.

Tokion korkeimman oikeuden päätös 9. maaliskuuta 2016 (2016)

Kuitenkin, koska tässä tapauksessa pidätys ei ollut vähäpätöinen ja sen raportoinnilla oli suuri yhteiskunnallinen merkitys, oikeus totesi, että valittajan nimen julkaiseminen oli osa julkisen edun mukaista raportointia, vaikka valittaja oli pidätetty epäiltynä ja oli yksityishenkilö. Oikeus ei hyväksynyt yksityisyyden loukkausta.

Lisäksi Mainichi Shimbun -lehden on maksettava korvauksia, jotka on korotettu 1,1 miljoonaan jeniin.

Mies valitti päätöksestä korkeimpaan oikeuteen, mutta 13. syyskuuta 2016 korkeimman oikeuden kolmas pienoistuomioistuin hylkäsi valituksen ja Tokion korkeimman oikeuden päätös jäi voimaan.

Yhteenveto

Tokion korkein oikeus on huomauttanut, että jos yksityisyyden suojan tarve voittaa julkisen edun, rikosraportointi, joka sisältää henkilötietoja, kuten oikeudenkäynnin vaiheessa olevan epäillyn oikean nimen, saattaa olla kunnianloukkaus tai laiton yksityisyyden loukkaus. Kuitenkin tässä tapauksessa tuomioistuin päätti, että kyseinen tapaus ei kuulu tähän luokkaan.

Kuitenkin, tämä oikeuden päätös ei erityisesti osoita, missä tapauksissa todellisen nimen raportointi saattaa olla laitonta. Odotamme lisää oikeuden päätöksiä tästä aiheesta.

https://monolith.law/reputation/criminal-record-newspaper-database[ja]

Toimenpiteet, joita tarjoamme toimistossamme

Tässä esitellyssä oikeustapauksessa päädyttiin eri lopputuloksiin. Kunnianloukkaukseen liittyy monia korkean erikoistumisen vaativia seikkoja. Lisäksi, jos asiaa ei hoideta, tiedot voivat levitä ja vahinko voi laajeta entisestään.

Kuitenkin, tällaisissa tilanteissa Monolith Law Office, joka on erikoistunut IT:hen, erityisesti internetiin ja lakiin, voi tarjota apua.

Viime vuosina internetissä levinneet huhut ja herjaukset ovat aiheuttaneet vakavia vahinkoja, joita kutsutaan “digitaalisiksi tatuoinneiksi”. Toimistossamme tarjoamme ratkaisuja “digitaalisten tatuointien” torjumiseksi. Alla olevassa artikkelissa kerromme yksityiskohtaisemmin.